Henricus herra otti vähän itseensä, mutta ei ollut niinä miehinäänkään.
— Epäilemättä vasta silloin, kun sellainen varakas, suuri liike olisi täällä omassa maassa, alkaisi kirkkojemme taidetarve tulla tyydytetyksi. Mitäs Konradus ukko ehtii ainoan apulaisensa keralla!
Piispa vilkastui kylmäkiskoisuudestaan.
— Ai — varakkuudesta puhuen — johtuupa mieleeni, mitä Kirkkonummen vanha kirkkoherra Ernvastus kertoi, kun muutama päivä sitten kävi täällä pyhissä valmistautuakseen menemään isän luo. Kysyin häneltä, eivätkö ne halua kuvia tai muita puunleikkauksia kirkkoonsa, kun täällä on juuri asiamies. Nimen kuultuaan ukko tokaisi, etteivätkös Clippiatorit tee ylen "puisia" kuvia. "Tunnetteko sitten liikkeen?" kysäisin. Silloin hän kertoi, että Kirkkonummella oli viitisenkolmatta vuotta sitten liikuskellut kuvankauppias Räävelistä, Johannes Clippiator nimeltään. Mies ei ollut saanut kaupaksi kuviaan ja oli joutunut kiipeliin. Oli rukoillut Ernvastus herralta rahoja lainaksi, ja hän oli antanutkin markan, kun kuvasaksa oli jättänyt pantiksi pyhän Olavin kuvan ja itse asettanut sen kirkkoonkin. Mutta annahan olla, kotvan kuluttua tuli mies kivenkovaan vaatimaan kuvaansa takaisin.
— Mutta ei suinkaan nyt markalla pyhimyskuvaa —!
— Riippuu kuvan laadusta! Ja kuvahan oli muuten markan panttina… huomautti piispa terävästi.
— Eihän ole mikään ihme, jollei ota paljon rahoja mukaan, kun lähtee myymään —
— No, eipä ei. Mutta Hannus Clippiator oli vaatinut takaisin panttiaan maksamatta lainaansa. Kun sitä ei annettu, nosti hän sellaisen metakan, että hänet lopulta täytyi ajaa miesvoimin tiehensä. Jotenkuten päästyään takaisin Rääveliin, oli hän siellä nostattanut arvoisan raadin vaatimaan takaisin Olaviaan, mutta raadille kirjoitettiin miehen metelistä ja markanlainasta eikä luvattu kuvaa ilman takaisin. Siihen asia raukesi, Clippiator ei tullut kuunaan kuvaansa lunastamaan.
— Mutta Johannes Clippiator oli Räävelistä, Lyder Clippiator on
Lyypekistä! Clippiator on tietenkin samanlainen ammattinimi kuin
Pictor meidän mestarillamme, ja se saattaa olla useammillakin.
— Sitä minäkin sanoin, mutta vanha Ernvastus herra oli saanut järkkymättömäsi päähänsä, että tämä kuvasaksa on hänen velallisensa poika. Eikä se ole mahdotonta; sillä muutaman vuoden kuluttua selkkauksen jälkeen Kirkkonummella olivat espoolaiset aikoneet tilata samalta kuvasaksalta jonkin pikku tekeleen, mutta mestari olikin jo lähtenyt Räävelistä teille tietymättömille… jostakin hämärästä syystä, mitä Ernvastus herra ei muistanut…