Hiljaa pani vanha pappi kädet ristiin rinnalleen.
— Pääsen täältä pois keväällä, valon siivillä, jatkoi piispa hiljaa, ja toivonsäde kirkasti hänen silmänsä. — Pääsen pois ennen häntä, pyhää Birgitta sisarta. Sillä pyhä on hän, jo täällä maan päällä vaeltaessaan.
Isä Juhannus kuunteli äänetönnä ja katseli hartain silmin sairasta.
— Hengen lahja hänelle on suotu ylhäältä. Kerrankin, kertoi sairas, istuimme yhdessä kuninkaan pitopöydässä. Sisar Birgitta söi pöydän herkkuja ja oli iloinen. Aprikoin silloin sydämessäni: miksi tämä rouva, jolla on pyhän hengen lahja ennustaa ja salatuita asioita nähdä, ei pidätä itseänsä näinkään ylellisiä herkkuja syömästä? Ei silloin tullut mieleenikään, että sisar Birgitta aavistaisi tuumiskeluni, eikä hän niistä silloin tiennytkään. Mutta illalla tuli hän luokseni ja sanoi ilmestyksessä saaneensa tiedon ajatuksistani. Nöyrtyneenä silloin pyysin anteeksi ja anoin, että hän rukoilisi puolestani. Ja sitten kolmantena päivänä, kun hän rukoili, oli pyhä äiti ilmestynyt hänelle ja sanonut: "Sano Hemming piispalle, koska hänellä on tapana alottaa saarnansa minua ylistämällä ja koska hän on lempeä ihmisiä kohtaan, sano hänelle, että tahdon olla hänen äitinsä ja esittää hänen sielunsa taivahiselle isälle." —
Väsyneinä vaipuivat hänen silmäluomensa tuokioksi umpeen. Mutta kohta pani hän heikot, kalpeat sormensa ristiin peitteen alla.
— Pyhä äiti, siunaa minua ja meitä kaikkia!
Ristissäsormin vaipui hän uneen. Vanha pappi poistui hiipien ja vanha
Amos hiipi istumaan armollisen herransa vuoteen ääreen.
Kotvan levättyään sairas avasi jälleen silmänsä.
— Lähetä Henricus herraa noutamaan, sanoi hän heikolla äänellä.
Ennen kuolemaansa halusi hän vielä laskea jotakin hänen sydämelleen, hänen, jolle tahtoi piispansauvansa uskoa.