— Niin, ette taida olla tupakkamiehiäkään, hän virkkoi sitten naurahtaen.
Nimismiehen luo palattuaan Haukka totesi yksinkertaisesti:
— Pojat eivät ole paloa sytyttäneet.
— Eivätkö? sanoi nimismies itseviisaasti hymyillen.
Haukka ilmaisi lähtevänsä hieman katselemaan. Nimismies oli niin varma asiastaan, ettei suvainnut edes tulla mukaan. Sanoi olevan toisia virkatehtäviä.
Haukka lähti koiraansa taluttaen. Pappilan pihalta lähti joukko miehiä ja poikasia jälkeemme.
4. Luku.
Menimme ensin palaneen Kännärin talon raunioille. Kännärin isäntä oli muiden miesten mukana. Haukka pyysi häntä kertomaan palosta hieman tarkemmin.
— Minä heräsin vasta tulen räiskeeseen ja savuun, jota tihkusi makuukamariimme läpi laipion, aloitti isäntä. — Kun hypähdin pystyyn ja juoksin katsomaan, oli katto ja lakka valkean vallassa.
— Kuinka! huudahti Haukka ihmeissään. — Asuinrakennuksen lakkako?