Haukka seisoi kuin käyristynyt kysymysmerkki ja tuijotti asuinrakennuksen kekäleihin. Yhtäkkiä hän hypähti lähemmin tarkastamaan mustia kekäleitä palopaikan reunalla. Siinä oli hiiltyneet tikapuut, joiden yläpää oli kokonaan palanut.
— Nämä tietenkin olivat asuinrakennuksen räystästä vasten? kysyi Haukka.
— Olivat.
— Ja katto oli tuohesta?
— Niin.
— Oliko vanhan isännän vinttikamari suunnilleen tikapuiden kohdalla.
— Oli kyllä, vastasi isäntä, ilmeisesti ihmetellen, mitä tämä kaikki kuului asiaan.
Haukka mietti jotakin niin ankarasti, että hän näytti aivan pöyristyvän omia ajatuksiaan.
— Entä jos asuinrakennuksen tuohikatto syttyikin ensin? hän kysyi sitten iskevästi.
— Ensin? ihmetteli isäntä.