— Joo, hän tuli palon edellisenä päivänä.
— Tulitteko tarkastelleeksi miestä niin, että muistaisitte joitakin hänen tuntomerkkejään?
— Annas olla… alkoi kapteeni muistella, mutta samassa purren merkkipilli vihelsi. — Odottakaahan vähän, sillä tulemme juuri Kynsilahteen.
Käytyään selvittämässä purtensa jatkamaan matkaa, palasi kapteeni luoksemme.
— Siellä saa usein käydä aivan turhaan, hän valitteli. — Jaha, vai oli se mies epäiltävillä retkillä?
Haukka pudisti umpimielisesti päätänsä. Hän halusi udella itse eikä tyydyttää toisten uteliaisuutta.
— No, olkoonpa retkillä millä tahansa, lohduttautui kapteeni. — Mutta alaspäin näytti mies menneen. Olen näet nähnyt hänet ennenkin.
— Tunnette hänet! huudahti Haukka.
— No, tuntevani en juuri voi sanoa. En tiedä nimeäkään, mutta hän matkusti kerran purressani.
— Milloin?