— Löysin toisen ja paremman.
— Jospa hänkin löysi toisen!
— Oliko hän sitten täällä?
— Minkä näköinen hän on?
— Kaunis!
— Tietysti. Mutta kauniitakin on monenkarvaisia.
— Punaiset silmät ja siniset posket! kuvasi Haukka.
— Kaunispa olikin! nauroi neitonen.
Haukka aloitti uuden nuotin. Hän katsoi kauas ja puhui vienolla ja ihastelevalla äänellä. Mutta sanat olivat samat, joilla kapteeni oli kuvannut entistä tarjoilijatarta. Neitonen seurasi hymyillen hänen pilaansa, mutta kohta tytön silmät tuikahtivat niin kuin sen, joka on arvoituksen arvannut.
— Onko hänellä vihertävä harso? hän kysyi varmuuden vuoksi.