— On kai, vastasi Haukka. — Mutta hän kohottaa sen pois, kun…
— Pitikö hänen istua tuolla? kysyi tarjoilijatar viitaten pöytään oven poskessa, katuikkunan edessä.
— Siellä juuri, vastasi Haukka silmää räpäyttämättä.
— Sehän on sitten Ruura! huudahti neitonen nauraa kihertäen.
— Ruurako hän on? tuumi Haukka. — Emme näet ole vielä lähemmin tutut.
Hän on ennen tarjoillut hänkin.
— Commercessa?
— Niin juuri. Oliko hän täällä?
— Onhan hän melkein joka ilta. Mutta hänellä on heiloja joka sormelle!
— Peijakas! harmitteli Haukka. — Mutta lupasiko hän tänään tulla uudestaan?
— Kyllä hän tulee, sanoi tyttö virnistellen.