— Mihinkäs mennään? kysäisi Ruura ammattiäänellä.
— Me asumme maalla kesällä, vastasi Haukka.
— Ettekö halua munkkia? kysäisi Ruura tunnustellen.
— Mistä sitä saa?
— Tulkaa meille… äiti käy noutamassa. Viisikymmentä markkaa kvartta…
— Mistä hän saa näin myöhään? kysyi Haukka yksinkertaisesti.
— Vaikka yösydännä!
Heillä oli siis kotona varasto. Haukka katsoi kysyvästi minuun, mutta eihän minulla ollut mitään sanomista siihen.
— Mennään sitten, hän vastasi Ruuralle.
Otimme auton. Ajoimme aika komean kivitalon eteen. Tosin se sijaitsi laitakaupungilla.