Siksi soittaja sorea Kohden pilviä kohosi: Sieltä silmäelläksensä Kansan suuria suruja, Syänten piirtoja syviä.
Sitten tuolta tultuansa Lintu lemmestä liversi,
Soitti syntyjä syviä, Ilmoitteli ihmehiä; Soitti suurille sopua, Vapautta vangituille, Totta soitti säikkymättä.
1895.
Kuusikossa.
Mä päivän mailleen vaipuessa Jo auran jätän kädestäin Ja kotikorven katvehessa Ma istun rauha syämessäin.
Vienosti kuuset huokaileepi, Hiljalleen illan henki soi; Tuo sävel kaikui sydämeeni Ja soinnun heikon siellä loi.
Mun sydän silloin soitteleepi Äänettä kaihosointujaan, Vaan vihdoin rintan' aukeneepi Ja ääneen laulaa tunteitaan.
Niin hiljaa laulaa virsiänsä Mun ääni heikko, soinnuton Ja kuuset soittaa lehviänsä Mun mukaan heikon laulelon.
Jos sattuis laulelmista noista Yli korven kaiku kuulumaan, Niit' ellös moiti, kuusikoista Ei taide-soinnut kaijukaan.