1894.
Hehku, rinta!
Miksi, miksi nuori rinta Raivoelet rauhatonna, Miksi rauhan riistät multa, Yöllä karkotat unosen?
Toiset tuolla surutonna, Huoletonna huiskehtiipi; Mun sydän sälähteleepi, Rinta tuikkaapi tulessa.
Riehuele vain mun rinta Hehkuele hersymättä, Hehku tulta, innostusta, Tarmokkuutta, urhoutta!
Hehku, rinta, riutumatta Riehu pitkin päivyeitä! Mun on onni ollakseni Tunnetulten tulviessa.
Jos sä tyynnyt jollonkullon, Tyynny aivan ainiaaksi. Mieluisampi mullan alla Maata on kun maailmalla.
18/3 1895.
Riehu, myrskytuuli!
Taas tuisku tuima tuivertaapi Ja talvimyrsky myllertää Ja lumipilvet pelmuaapi Ja kylmä viima viheltää.