Ma kurja, kolkko ihmislapsi Taas elämään nyt innostun, Taas tunnen rinnan toivovaksi Mä pyörteheisiin taistelun.
Vaikk' äsken päivän paistaessa Ma hautaan tunsin toivovain, Nyt lumituiskun huiskaessa Mä elää, elää tahdon vain.
Siis riehu, myrskytuuli tuima, Sa riehu, mylvi yhtenään! Myrskyittä, taisteloitta huima Mä elää en voi ensinkään.
22/3 1895.
Kevään oikkuja.
Taas koittaa kevät, hyisen hallan Pois lämmin päivä hiuvottaa, Ja talven kylmän hirmuvallan Pois suven tuuli karkottaa.
Mut — kevätpäivät ihanimmat Saa saastaa ensin ilmoillen; Saa kaikki kätköt likaisimmat Se nähtäväksi ihmisen.
Vaan kunhan päivä paistaneeksi Saa maahan hieman kauvemmin, Niin likaan tuohon nousseheksi Saa nurmivaippa vihrehin.
29/3 1895.
Keväiset jäät.