Kyyhkyselle.
Kultalintu kyyhkyläinen, Lehdon lempeä eläjä, Miksi vainen vaikerrellen Huokaelet huolissasi Lehtoloitten lehviessä, Tullessa suven suloisen?
Tule tänne kyyhkykulta, Istu mun olkapäähyelle, Kyynäsvarrelle kykähdä, Usko mulle huoliasi, Kerro kaihosi kovimmat; — Mulla myöskin murhe musta Sydäntäni synkistääpi, Niinpä mulla kuin sinulla Kaiho mieltä kaiveleepi. — Ehkä oisi armahampi Kaksin meidän kaihoella. Huolissamme huokaella.
Tuosta[1] kyyhkynen kyhähti Lähimmälle lehväselle, Siinä huolensa selitti, Laati mulle murehensa:
"Minä hautelin halulla Muinen kymmentä munoa Pienosiksi poikasiksi. Pyy se pienonen pyrähti Leveälle lehväselle Luoksi pienosen pesäni; Siinä piiskutti pahainen, Vihelteli viekotellen, Pyysi muutella munia. Vailuhia vaihetella.
Enkös onneton eläjä Silloin muutellut munia, Vaihetellut vailuhia! Sitä itken tuon ikäni, Sitä vaivanen valitan: Kuni kymmenen munoa Kaikki kahtehen katosi!"
1894-95.
[1] Kansantarinan mukaan.
Tie ja tähti.
Syksyn yössä synkimmässä, Kuljin kerran kotihin Yli aavan nevaniityn Varovaisin askelin.