Mustaa, synkkää ympärillä Oli jokapuolellain, Usvaa unteloista henki Raskahasti rintaham.
Valo kodin ikkunasta Vieri vihdoin silmähäin. Siihen silmin tähystellen Kiiruhdin mä sinnepäin.
Sinne katson, jalkoihini Katsoa en muistakaan, Mutahautaan mustimpahan Suistun sormin sorkkimaan.
Kun mä pääsin pälkähästä Taasen maalle marssimaan, Aijoin aivan ainaiseksi Tuosta tulla tuntemaan:
Ei oo oikein, määränpäähän Yksiten vain katsahtaa, Täytyy myöskin tarkastella Tietä sinne kulkevaa!
1894.
Hyvä siemen.
Maanmies parahimmat Siemeneksi viljat Jättää puidessaan, Kun hän parahimman Sadon niistä saavan Tietää kootessaan. —
Sivistyksen siemen Myöskin punniskellen Kylvettävä ois, Ettei ohdakkeita, Rikkaruohokkeita Toukomaamme tois.
1894.