Kahdenlaisia kuulioita.
Kirkossa pappi pauhailee, Saarnailee helvetistä Ja naiset itkee, huokailee Ja uipi kyynelissä.
Vaan miehet istuu jäykästi, Ei murru mieli heiltä, Mielessään muistot maalliset On kärsimysten teiltä.
Kun pappi muuttaa aihettaan, Taivaasta saarnaileepi, Miehetkin silloin innostuu Ja rinta lämpeneepi.
22/3 1895.
Kaksin.
Ahon aukean rajassa, Koivumetsän katvehessa Multakummusta kohosi: Yksi pienonen petäjä, Toinen kauno koivahainen.
Tuo on pienonen petäjä Kohotteli kokkoansa, Pientä päätänsä ylensi; Niin hän suureksi sukesi, Kohottihen korkeaksi.
Kesän armahan ajalla, Suvituulen suudellessa Koivu oksansa ojensi, Lehdet vehreät levitti Kukkana kukoistamahan Männyn lehvien lomasta.
Syksyilman irjuessa Tuima tuuli kun kulutti Lehdet koivulta komeat, Silloin peitteli petäjä Leveillä lehvillänsä Kaunokaista koivahaista Tuiman tuulen suutelulta.