13/4 1895.
Kallein omaisuus.
Niin kallis, impi, mulle on Silmäisi rimpi pohjaton, Ja äänes sointu vienoinen Ja poskeis hehku herttainen Ja huultes juoma verraton Niin kallis, impi, mulle on — Vaan kallehin sun omaisuus On tunteittesi puhtoisuus.
1894.
Uusi kotimme.
Sulle armahin asunnon, Mökin rauhaisan rakennan Taaksi niityn nurmikkoisen, Kukkakummun kukkulalle.
Siellä pienosen pesämme Sisustelen sievimmästi, Kaunihimmasti kalustan; Laitan kolme korkeata Isohkoa ikkunata, Joista iltojen iloksi Tienoita tähystelemme.
Yhdestä me ikkunasta Näämme nurminiittyjämme, Vainioita vihreöitä, Kukkamaita kaunehia.
Toisesta me ikkunasta Yli lehdon lehtisimmän Näämme läikkyvän lahelman, Näämme saaria satoja, Rauhaisia rannikoita,
Ikkunasta kolmannesta Näämme suuria saloja, Kolkoimpia korpimaita, Sydänmaita synkeöitä. — Vaikka kukkakunnahilla Kukkuisimmekin käkenä, Totta onnemme ei oisi Jos ei tietoa pahasta, Huolta huonosta ajasta.