Paljon tammi tarvitseepi Paistetta keväisen päivän Ennen kuin se ennättääpi Lehvät lehtihin pukea — Kauvan tammi tarvitseepi Harmajan halata hallan Ennen kuin se hellittyypi, Luopi maahan lehtyensä.
Kauvan kansa kammoaapi Ulkomaista mahtavuutta — Kauvan taasen tallentaapi Mihin kerran mielistyypi: Niin on kansa kalevainen Kuni tammi tarhalatva, Jäykkäoksainen, jykevä.
1894.
Suomen tulevaisuus.
Oi josko vuotta tuhannen Tuntisi tulevaista, Ja koko ajan seuraten Sukua suomalaista Kun eläisi, niin tietohon Sais synnyinmaansa kohtalon!
Tää maamme onko armahin Sallittu sortuvaksi, Miehemme hurmevirtoihin Johdettu joutuvaksi; Vai saammeko me orjana Vain vaijeta ja — vaipua?
Vai onko sankarmainehin Maa isäin mahtavaksi Nouseva, lipuin liehuvin Vapautta nauttivaksi — Ja onko Suomen soittokin Taas soipa äänin sointuvin?
Niin on jos valon virrallen Sen kansa kiiruhtaapi Ja kansan lapsi jokainen Kyllikseen juoda saapi Totuuden kultamaljasta — Maa uljas toipuu Suomesta!
1893.
Suoraan vaan!