Kuin vanha, väärä kiertotie On jääpä hylkyriksi, Kun oikaisahan uusi vie, Käy suunnat selvemmiksi — Niin nuori Suomi kulkekoon Vain suoraan, salvat ratkokoon Se miesnä, ryhdikkäästi!
Niin — vanha polku rauhaisaa Ois käydä kaartamalla, Mut elon taiston mellakkaa Vain onkin maailmalla. Jos tarvis on, niin taistellaan, Siis, nuori Suomi, suoraan vaan Kuin tulta oisi alla!
Sen nuorten joukko muistakoon, Ett'eipä uinumalla Uus ura aukee murrokkoon, Mut työllä toimekkaalla. Ei säikähtää saa vuortakaan Jos mielinemme voittamaan — Siis — suoraan ilomiellä!
Jos pelottaa yö hirmuillaan, Se on vain oma syymme; Jos tosi-innoin taistellaan, Ei joudu hukkaan työmme. Uus aika luo jo valoaan — Siis, nuori Suomi, suoraan vaan! Pois kannot tieltä lyömme!
1894.
Ennen ja nyt.
Seutua monta maastamme, Saloista, saaristoista, Muistoisaa löytyy kansamme Tuimista taisteloista. Ois paljon niitä laskien, Nyt käyn mä Kärnäkoskellen.
Niin synkkä muuri seisoopi Nyt muistonamme siellä, On moni urho kansani Siell' kuollut ilomiellä. He meidän eestä kuolivat, Nuo rauniot sen kertovat.
Pien puro juoksee rauhassa Pensaitten katvehessa, Se tuimemmassa vauhdissa On isäin hurmehessa Virrannut miekkain huiskaissa Ja surmanuolten tuiskaissa.
Kauniina kukkii seutu nyt, Lehdistö lemuaapi, Pensaat on puron peittänyt, Siivekkäät sirkuttaapi, — Nyt luonto juhlii, leikkii vaan, Kuin totta ei ois ollutkaan.