Mut urhotkin nuo rauhassa, Miekkoiset miehet maamme Jo nauttii rauhaa haudassa, Me, me nyt vuoron saamme; Mut pois me miekat hyljätään Ja valonvoimin rynnätään.
Kärnäkoskella 1892.
Oisko isäin henki tuo?
Kauvaksi aatos harhailee Luontoa katsellessa. Mi sulohämy leijailee Kesällä lehdikossa! Kuin täyteläistä, tenhoisaa, Kuin vienoa, kuin utuisaa, Kuin pyhää, kuinka eloisaa On luonto kaikkialla! — Ois, oisko isäin henki tuo Mi tuoksuellen tulee luo?
Niin, ehkä sielut isäimme Liitelee luonnossamme, Katsellen kuinka kansamme Nyt kestää vaivoissamme. Ja sikspä onni Suomessa Ain kartuu vain, kun ilmassa On isäin henki elossa Turvana toimissamme. — On, on se isäin henki tuo Mi tuoksuellen tulee luo.
1893.
Miks' on maassa kärsimystä?
Miks' on maassa kärsimystä? Oishan onni suotuisampi? Miks' on yötä olemassa, Oishan päivä ihanampi? Miks' on suotu sorrantata, Saishan vallita vapaus? —
Siks' on maassa kärsimystä Kuni huolen huntusitta Arvoton ois onni meille. Siks' on yökin olemassa Kuni ilman yöhyettä Ei ois päivyen valoa. Siks' on suotu sorrantata, Että vois vallita vapaus Kahlehitten katkettua.
1895.