Vuoden päättyessä.
Taasen uutimensa sulki Mennyt vuosi vaiheineen, Ajanmeren aalto kulki Valkamalle vaahtoineen; Aate kahlehia vailla Ei vain liiku aallon lailla — Milloin, milloin liikkuukaan!
Moni laiva lainehilta Laski elon rantahan, Eksytteli elonilta Monta haudan helmahan; Rahavalta vaisealle Ei vain murru mullan alle — Milloin, milloin murtuukaan!
Ajan virta aaltoaapi, Vuodet viepi vauhdillaan, Vuoroin surut, riemut saapi Ihmisrinnat kuohumaan; Hengenvalta vapauttahan Ei vain pääse nauttimahan — Milloin, milloin päässeekään!
1895.
Ahkeroi!
Jos huolen hyrskyt purteesi Rajuna aaltoaapi, Jos pyrintösi, toiveesi Vastukset vaimentaapi — Et varmaan ahkeroi?
Jos toivot viljan vihreän Sa maasta nousevaksi Niin kuoki, kynnä yhtenään, Maa kaiva kuohkeaksi — Ja aina ahkeroi!
Jos taidon, jospa kunnian Sa toivot voittavasi, Jos tahdot tunnon puhtahan Säilyttää rinnassasi — Niin aina ahkeroi!
Jos tyynen rannan saavuttaa Sa tahdot maailmassa Ja tosi-onnen omistaa Elossa tulevassa — Niin sinne ahkeroi!