— Minä niin.
— No, annahan kuulua pois, sanoi Salli, juureva ukko.
— Tuumani on semmoinen, sanoi Holsti, että jätetään tänne viinapannut ja muut lekeet, ja että te muut kaikki menette pois ja viette molemmat venheet mennessänne, mutta me Sallin kanssa jäämme tänne saaraen vallesmannia vastaan ottamaan.
— Houritko mies? sanoi Salli. Hullutuksillasi suotta kallista aikaa tärvelet.
Ville oli jo hyvinkin valmis myöntymään.
— Ei, sanoi hän. Kyllä vetelee tuuma. Me jäämme Holstin kanssa tänne ja hierustelemme vallesmannia kuin kerjäläispoika vasikan nahkaa iltasen edestä.
— Ole kerrankin vaiti, sinä hattusi hasertelija, vaan ei mikään miesten ravistelija.
— Kuulkaahan loppuun! pyyteli Holsti.
— Niin kun tulee räpättämään siihen, vaikka — —
Sallin puheen ehti jo Ville katkasemaan.