— Elä virnistele siinä, jos mielit mieheksi paisua, neuvoi isä, Salli. Maistapas vielä.
Poika poistui päätään puistellen syrjään.
Ville tarttui kauhaan käsiksi ja astui taas korvikon ääreen.
— Hoo, minkälainen lätäkkö siinä jo onkin! Voi hemmetin herapekuna, kun se tiputtaa, tiputtaa vaan enemmän kun me jaksamme maistellakaan. Miten huikaisevasti se kiertelee ja surahtelee aivoissa.
Ja maistoi se Ville taas, maistoi ja entistä keveämpänä sitten tanssia toikkaroi.
Viina se vipele, että aih voih voih, Viina se vipele, että aih voih voih.
— Ei, — tämä peli ei vetele, että me tässä seistään ja ihmetellään kun tiedämme olevan tuhon tulossa, sanoi Salli.
— Niin, sinäpä sen sanoit, yhtyi Ville. Pillit pussiin vaan ja suolle soittamaan!
— Mutta kuulkaahan miehet! äänsi Holsti, joka jo oli sulautunut toisten kanssa yhdeksi lihaksi ja vereksi. Minä olen tässä miettinyt toista keinoa.
— Niin sinäkö, sokea silmä Rantalan Tahvon puurovadissa, reuhasi Ville.