— Niin, mutta sepä onkin nyt Närhin vuorolla, sanoi Rantanen. Me muut olemme jo kertoneet jokainen.
— Mitäpäs minä osaisin…
— No, kerro pois! sanoi vallesmanni. Sitten se taas jää Rantasen vuorolle.
— No olkoon menneeksi, sanoi Närhi.
Toiset miehet asettivat kasvonsa totisiksi ja olivat valmiit kuuntelemaan. Siltavouti kertoi, ja vallesmanni aina tapansa mukaan väliin jotakin virkkoi.
— Oli kerran rikas mies, rikkain kaikista rikkaistakin —
— Jaha.
— Hänellä oli suuria linnoja paljo ja linnat kultaa täytenään —
— Hoo, olipas siinä kultaa!
— Niin täytenä olivat linnat kultaa, ettei enää mies parka asumaan mahtunut —