— Ja siihenkö mies tyytyi?
— Siihen tyytyi mies, otti sen tyhmän miehen vielä rakennusmestariksikin ja rupesi sillä luita keruuttamaan. Ja se tyhmä mies lähetti sanan kaikkeen maailmaan, että ihmiset hänelle luita kulettaisivat. Silloinkos rupesi luun siivoa keräytymään. Keräytyi luuta kaikellaista, hevosen luuta, lehmän luuta, lampaan luuta, koiran luuta, linnun luuta, kissan luuta —
— Ja kirpun luuta!
— Niin, kyllä siihen keräytyi kaikkein elävän luita suuri summaton rovio. Viimein luultiin niiden linnan tarpeiksi riittävän.
— Jako silloin ruvettiin linnaa tekemään?
— Tietysti.
— Syntyikös?
— No, tiedättehän, että luut ovat semmoisenaan liijan pieniä rakennustarpeiksi. Se tuhma mies, joka silloin oli rakennusmestarina, päätti, että luut ovat pantavat likoamaan, jolloin ne muodostuvat yhdeksi möhkäleeksi.
— Hoo.
— Etkös usko sitten, että luut lijotessaan liittyvät yhteen.