— Pois heti!
— Enpäs anna.
— Katsotaanhan etkö…
— Enpäs anna.
Sanoi Vasili mitä tahansa, saman vastauksen hän aina saa. Sellainen kiukuttava yksipäisyys saa hänet melkein masennuksiin.
Kappaleen aikaa reuhdottua joutuu Vasilin muija ukolleen avuksi. Kahden kammistaen he pian saavat pussin Ontreilta.
Ontrei harallakynsin tavottelee sitä takasin. Mutta kaksin käsin pitää Vasili pussia takanaan, puoliaskelia takaperin hivuttautuen. Ja akka reuhaa ja ratisee ukkonsa edessä, on aivan Ontrein silmille syöksemäisillään ja silmät repimäisillään. Niin ukko akkoineen hivutteleivat takaperin ja Antrei yrittelee päästä uudestaan pussiin käsiksi.
Asema rupeaa vihdoin Ontreista tuntumaan epätoivoiselta. Hän lakkaa pussia tavottelemasta ja kooten kaiken ryhtinsä lausuu uhaten:
— Maltahan!
— Minkäs teet…