Rosvo Komulainen.
Viime yönä oli taloa vähän näpistetty. Pahanen poikanen oli tullut illalla yöksi ja yöllä livistänyt tiehensä, vieden mukanaan puolivillaisen puvun, joka oli jäänyt naulaan pyhän jäleltä. Kulkupoikaa ei viitsitty edes jälestä ajaa, mutta kuitenkin se seuraavana iltapuhteena antoi aihetta kirjaviin rosvokertomuksiin.
— Mitä niistä nykyaikaisista rosvoista! hohhoili iäkäs isäntä. Napinvarkaita he vain ovat, turhia ihmisten mieliharmeja. Toinen mies oli ennen rosvo Komulainen, häntä todella täytyi pitää arvossa alallaan.
— Kertokaapas! pyydeltiin.
— Enpä tahdo hänen rosvouksistaan tarinoida, vaikka nekin olivat kyllä taitavasti toimitettuja. Hän otti paikasta, joista ei luultu mahdolliseksi. Otti rikkaalta takuusten takaakin ja antoi köyhälle keskellä kirkkomäkeä. Monta kertaa otettiin hänet kiinni, mutta aina karkasi hän vapaaksi, joko putkasta tai kulettajiltaan tiellä.
Tavattomasti pelkäsivät häntä koko maakunnan pohatat. Monissa miehin ja ruununmiesten avulla häntä kiinni jälleen tapailtiin. Mutta Komulainen käveli vaan vapaana, oleillen useimmiten omassa talossaan Kulhuan kankaalla, soitten ja korpien takana.
Alettiin otaksua sen johtuvan pitäjän nimismiehen pehmeydestä, sillä hän oli ylen hyväluontoinen, pieni ja hinterä mies. Ja vihdoin tuli maakunnan pääkaupungista suuri ja muhkea virkaherra rosvo Komulaista vangitsemaan.
Se suuri ja muhkea virkaherra saapui pienen nimismiehen luo, kuusi kovasti asestettua miestä mukanaan.
— Mitäpä aijotte? kysäsi pieni nimismies.
— Aiomme ottaa kiinni rosvo Komulaisen, vastasi suuri virkaherra.