Yhtäkkiä sieppasi Malkki tuohuksensa oikeasta kädestä vasempaan ja sivalsi seipäällä pehmeään hankeen.
Hän oli huomannut hangessa reiän ja reiän ympärillä siipien jälkiä, joita töyri oli räpyttänyt hankeen kaivautuessaan.
Töyri nutistui sinne hangen sisään.
Mutta Malkki ei ehtinyt sitä ylös penkoa, sillä vieressä alkoi hanki liikkua. Jo pelmahti lumi, jo vilahtivat koirastöyren mustat siivet… mutta samalla iski Malkki seipäällään ja töyri nyykistyi hangelle hiukan siipiään liikutellen.
Nyt alkoi hanki liikahdella yhtaikaa useammasta kohden, täältä tasaisen sammalaukean kohdalta, tuosta koivun juurelta ja tuolta lumisen näreen levien läheltä. Mutta samalla joutui Tanelikin seipäineen hätään pojalleen avuksi, yhdessä he lyödä huimivat teiriä seipäillään minkä kerkesivät, yhden löivät kuoliaaksi nukuksiinsa hangen sisään, toinen oli parhaallaan uutostaan ylös selvittäytymässä, kun sai seipäästä, kolmas surmautui puskeuduttuaan näreen sekaviin oksiin uuttonsa lähellä…
Ne töyriparat, jotka onnistuivat selviytymään ylös uutoistaan ja lentimilleen lähtemään, eivät siltä monikaan henkeään saaneet säästetyksi. Niitten silmät, vasta unesta auenneina, huikenivat näkemättömiin punertavan kirkkaassa, väräjävässä päretulen valossa. Kuin päättömät kanat ne voivat lentää suoraan surmaan sauvaa kohden, kentiesi tulen häikäiseminä sitä kohden sohotellen.
Tuossakin joku parhaallaan pelmahtaa hangesta esiin ja hätäisesti lähtee lentämään. Heti kohta lyö siipensä ohkaseen aisakoivuun, jotta tuuskahtaa hankeen. Ei ehdi uudestaan siivilleen nousta, kun jo seiväsmies lyö nirrin pois.
— Tuossa harmaa naarastöyri lentää ylävitalikkoon, satuttaa itsensä koivun runkoon, mutta tapautuu taasen lentimilleen maahan putoomatta. Ylemmäksi, valokehän ja pimeän rajamaille päästyään se lentää suoraan sakeaa koivun latvaa kohden, siivittää, siivittää, rupisteleiksen oksien välissä, koettaen päästä läpi, koettaa tapautua oksalle istumaankin, mutta ei tavota tasapainoa. Oksissa sokkeloidessaan lintuparka väsyneenä taasen irtautuu ja siivillään kannatellen hiljaa laskeutuu maata kohden. Siellä on mies, kurkottaa jo vastaan seipäineen ja lyö linnun maahan.
Aniharvat töyristä sattuivat osumaan oksien aukkoihin ja selvisivät selville ilmoille. Mihinkä asti ne lienevätkään hädissään lentäneet, lienevätkö enää tohtineet pysähtyä yötään viettämään…
Mutta kun yöllinen hyökkäys, sissiretki nukkuvaan perheeseen oli päättynyt ja Taneli ja Malkki saaliinsa kokoon keräilleet, oli heillä neljättäkymmentä töyrtä kaikkiaan. Koivuisilla taakkavitsoilla he kantoivat otukset kotiinsa.