Ja nuorukaiset lähtivät omille retkilleen.

* * * * *

Sunnuntaina puolisen jälkeen seisoi Taakki pihalla, nosti kätensä kulmilleen ja katsoi aurinkoon. Sitte hän tuli pihamaan nurmikolle nuoremman rengin luo.

— Eipäs kirkkomiehiä ala kuulua, sanoi hän istuutuen.

— Eipähän ala…

— Johan se olisi aika.

— Jopa taitaisi…

— Laiskasti soutavat.

— Sulaahan tuota tällaisella helteellä jouten ollessaankin.

— Vieläkös mitä! Olisitpas ollut viime kesänä katsomassa, kun minä soudin kirkkovenettä. Poltti niin, että olisi silakka seinällä paistunut. Vaan kun minä vetelin, niin vesi kiehui kuin puuropata ja kaksi airoa katkesi.