— Vai niin, vai yöllä! nauraa kihmitti ukko, kun oli päässyt asiasta tolkulle.
— Ne kiiluivat ihan kuin paran silmät pimeässä. Mutta en tiedä miten se niin aamotti… ihan tulee mieleen Talas-Vasili. Seköhän se…
— Maltahan nyt…
Ukkeli lynkkää aittaan ja eukko havittaa perästä.
Pimeän hämärässä he tarkastelevat ympärilleen. Näyttää kuin siellä olisi yhtä ja toista liikuteltu, vaan ei huomata mitään kadonneen.
Vihdoin älyää ukko sammiossa, joka on pohjasta leveämpi ja suusta kapeampi ja jota pikkutalossa käytettiin viljalaarina — huomaa sammion jyvästössä loven, huomaa, että siitä on ilmeisesti otettu. Otettu oli, varmaan… ei vallan paljon… kenties kymmenen kappaa, ehkä Vain kahdeksinen…
— Ähhäh… onpahan siinä vieras käsi kähveltänyt…
— Onkohan kaikki pussit paikoillaan?
— Niin, katsohan!
Eukko menee nurkkaan pussikasalle. Pemistelee, lukee.