— Mitähän se on vienyt? En minä suotta unta nähnytkään, sitä se nyt merkitsi. Se iso musta koira, se oli ulvovinaan ja juoksevinaan… Ka, lakkiaanko se! Tuollahan tuo on kolpitsalla seulan takana. Niin, se juoksi ja tapaili ja… Ka, nuttusi on tässä minulla, jos sitä…
— No, tulehan nyt!
He menivät peräkanaa, ukko edellä ja akka räpättäen perästä.
— Sitte se juoksi aitan alle ja sieltä katsoa tuijotti, ja sen silmät olivat niin kiiluvat kuin paran silmät…
— Mitä sinä taas paransilminesi, torahti ukko ovea avatessaan.
— Ihan niin se oli.
— Untahan sinä olet nähnyt.
— Ka, untahan minä kerronkin!
— Seisoallasi näet…
— Ei, vaan yöllä. Tajuatko sinä tollikka!