— Onhan se tuuli…
— Tuuli! Puhu sinä tuulesta, sinä, senkin unikeko! Niinkuin minä en nyt tietäisi, mikä tuuli on ja miten joka ilta panen pönkän!
— Mikäs se sitten… kärähti ukko puolihymyllä virsuaan kiinni sitoessaan.
— Vai "tuuli"! jatkoi eukko yhä omasta arvostaan loukkaantuneena. Tässä ei nyt muka osattaisi pönkkää panna… ja kun olisi ollut edes myrsky… mutta niin tyyni, ettei lehti liiku…
— No, no, olehan nyt…
— Vai "olehan nyt"… voro se on ollut, voro varmaan, ja siltekin sinä vaan: "olehan nyt"… vaikka paita päältä varastettaisiin…
— Mene voroinesi…
— Minäkö voroineni!
— Sinäpä sinä. Mistä tässä kuka tietää vorosta enemmän kuin muustakaan, ennenkuin katsotaan.
Ukkeli etsi rauhallisena lakkiaan. Eukko säksätti…