Valtakunnaksi sanotaan pienempää taikka suurempaa ihmisten yhteyttä, joilla on yhtäläiset lait ja omantakeinen hallitus. Mutta hallitusmuoto on monenlainen. Yksivallaksi sanotaan semmoista valtakuntaa, jossa yksi on hallituksen pää-miehenä. Tämmöisiä päämiehiä nimitetään millon Keisariksi, millon Kuninkaaksi, Ruhtinaksi, Herttuaksi ja Paaviksi j.n.e. Mutta yksivallat saattavat hallituksen suhteen olla joko rajattomia taikka rajotettuja. Edellisissä on päällikön tahto valtakunnan lakina, jollon häntä myös sanotaan Itsevaltaiseksi; jälkimäisissä taas on päällikön tahto rajotettu perustuslaeilla, jotka määräävät kansan ja hallitsian välin. Kansan edusmiehet kokoontuvat tämmöisessä valtakunnassa päällikön kanssa lakia laatimaan, ja heillä on myös valta tutkia hallituksen tilin tekoa. Tasavallaksi sanotaan taas semmoista valtakuntaa, jossa kansalla on ylimmäinen valta, vaan jossa hallitus on annettu yhdelle eli useammalle määrä-ajaksi valitulle Esimiehelle, joka on velvoitettu vuotuiseen tilin tekoon. Niin ovat esimerkiksi Euroopassa: Venäjän ja Turkin valtakunnat rajattomia yksivaltoja; England, Suomi ja Ruotsi rajotettuja yksivaltoja; Shveitsi ja muutamia muita pienempiä valtakuntia ovat tasavaltoja.
Uskonnon suhteen sanotaan ihmisiä pakanoiksi, jos heillä on epäjumaloita, se on jos palvelevat kuvia, eläimiä taikka luonnon voimia. Mutta yhtä ja totista Jumalaa palvelevaiset ihmiset ovat joko Israelilaisia, Kristityitä taikka Mahomettiläisiä.
Näistä on Israelilaisien uskonto vanhin. Sen uskon opin ilmoitti Jumala, Mooseksen kautta, Israelin kansalle, jonka tähden sitä myös sanotaan Mooseksen uskonnoksi. Se perustaikse pyhän raamatun ensimäiseen osaan eli Vanhaan Testamenttiin, joka myöskin on alkuperäisesti kirjoitettu Hebrean kielellä.
Tästä sai Ristin taikka Kristin uskonto alkunsa Wapahtajamme, Jesuksen Kristuksen, säätämällä. Se perustaikse sekä Vanhaan että paraiten Uuteen Testamenttiin, ja on yksi ja yleinen uskonto; vaikka se, aikojen kuluessa, on jakaunut moneen eri kirkko- (eli tunnustus-) kuntaan. Maailman suurimmat piispat, Roomin paavi ja Konstantinopolin patriarkka, riitaantuivat keskenään, jota riitaa hierottiin pari sataa vuotta siksi, kun molemmat, vuonna 1054, tykkänään erosivat toisistaan. Niin syntyi Greekan katoliikiläinen ja Roomin katoliikiläinen uskokunta. Greekan katoliikin uskontoa tunnustavat Greekalaiset ja Venäläiset. Roomin katoliikin, eli kuin tavallisesti sanotaan paavin uskontoa, koska se pitää paavia Kristuksen siallisena maalla, tunnusti muinoin koko Länsi-euroopa. Mutta, viidennentoista sataluvun alussa, erosi siitä evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto ja samoten evankeliumillinen Kalviinin puhdistama uskonto.
Mahometin uskonnon perusti Arabialainen kauppias nimeltä Mahometi, noin 622 vuotta jälkeen Kristuksen syntymää. Tämä Kristuksen, Mooseksen ja pakanoidenkin opetuksesta yhteen sovitettu uskonto perustaikse Koran-nimiseen, Arabian kielellä kirjoitettuun, kirjaan, joka on heidän raamattunansa.
Suomen maa.
I. Maa.
1. Nimi ja ala. Euroopan pohjoisimmalla puolella, 60 ja 70 tasapiirin ja 38 ja 50 puolipäivä-piirin välillä on Suomi eli Suomen maa. Meren vesi on kahden puolen maata nimittäin: Pohjanlahti lännessä ja Suomenlahti etelässä. Tästä niemen tapaisesta muodostaan sanotaan sitä myös Suomen niemeksi. Muukalaiset ovat antaneet sille nimen Finland (vanhan aikuisesta islannilaisesta sanasta Fen, suomeksi suo. Fen-land), merkitsevä yhtä, kuin oma antama nimiki Suomiehen maa, josta sitten lienee saatuna Suomen maa.
2. Rajat. Suomen rajaan koskevat, paitsi jo mainitut Pohjan ja Suomen lahdet: itä-puolella Venäjän valtakunta, pohjois-kulmalla Norja ja länsi-suunnalla Ruotsi.
Venäjän rajana on ensin Raja-joki, jonka lähteiltä raja seuraa pienempien ojien varsia Aalto-järven eli Laadogan rannalle. Tämän järven halki kulettua Viina-joen suulle, jossa parin syltä veden pinnasta kohotaiva Variskivi on raja-pyykkinä, lähtee raja juoksemaan monessa mutkassa pohjoiseen Kolmikunnan raja-kivelle, jossa Wiipurin ja Kuopion läänit Suomen puolella ja Aunuksen kuvernementti Venäjän puolella kohtaavat toinen toisensa. Siitä se käännäikse luoteesen ja juoksee suoraan Jonkerin kivellen; tästä taas pohjoiseen Maanselän harjua myöten Kaarto-järvelle. Mutta Maanselkä mutkistaikse luoteesen ja raja kulkee yhä pohjoiseen tunturi tunturilta Enarin-järven itä-rannatse Teno-joelle asti.