Pohjois-Lapin vesikunta, Lapintunturien pohjois-puolella. Suurin järvi tässä vesikunnassa on Inari-järvi, johon tulee Ivalo-joki etelästä ja Vasko-joki lounaasta, joka vesi sitten Inari-järvestä laskeiksen Paats-joen kautta Suomen rajan yli Varanko-lahteen Jäämereen. Suurin joki on Teno-joki, joka, saatuansa oikealta puolelta Tseskem-joen, juoksee Norjan rannalla olevaan Teno-lahteen.
Pohjan-maan vesikunta, jonka vedet tulevat sekä Lapin-tunturista että Maanselältä. Merkillisimmät virrat ja järvet ovat: Tornio-joki ja sen itäinen lisä-joki Muonio, joka oikeistaan onkin emävirta. Kemi-joki, joka alkaa liki Venäjän rajaa siitä jossa Maanselkä keännäikse etelään; saapi oikealta puolelta yhdistetyn Luiro- ja Kittisen-joen, kulkee sitten Kemi- järven halki ja saapi vielä oikealta puolelta Ounas-tunturilta juoksevan Ounas-joen lisäjoeksi. — Ii-joki yhtänimisestä järvestä Kuusamon kankailta. — Virtava Oulun-joki lähtee Niska-kosken kautta Oulu-järvestä, johon suuria lisävesiä tulee koillisesta Kiehimä-jokea myöten, ja idästä Ämmä-kosken kautta. — Siika-joki tulee Iso-Lamu-järvestä. — Pyhä-joki yhtä nimisestä järvestä. — Kaksihaaranen Kala-joki. — Ähtävä (ruotsiksi Esse), Lappa-järvestä. — Lapuan-joki Kuortaneen-järvestä, ja viimein Kyrön-joki, joka alkaa Laukas-vuorelta Pohjankankaalta, nimitetään alkujuoksullaan Kauha-joeksi, keski matkallaan Ilma-joeksi, ja suu puolellaan vasta Kyrön-joeksi.
Satakunnan vesikunta. Pieni Pyhä-järvi, Tampereen kaupungin etelä-puolella on tämän vesikunnan sydänjärvi, johon lisävesiä tulee sekä pohjoisesta että etelästä. Pohjoisesta tulee Etsäri, Toivesi, Keurus-vesi ja Näsi-järvi, joka Tammer-kosken kautta heittäiksen Pyhäjärveen. Etelästä tulee siihen taas: Längelmä- ja Pelkäne-vesi, Roine, Mallas-vesi ja Vanaja-vesi. Nämä kaikki vedet juoksevat Pyhäjärvestä Nokia-kosken kautta Kulo-veteen, johonka myös Kyrös-järvi tulee pohjoisesta, ja viimein Kokemäen-jokea myöten Pohjan lahteen.
Hämeen vesikunta. Tämän vesikunnan emäjärvi on 18 peninkulmaa pitkä Päijänne, johon pohjoisesta tulee Kivi-järvi, Kolima ja Keitele; koillisesta Piela-vesi, Nilakka-vesi, Iis-vesi ja Konne-vesi. Kaikki nämä vedet yhtyvät Leppä-veteen ja menevät siitä Haapa-kosken kautta Päijänteesen. Tästä tulee niinikään Päijänteesen Taino-kosken kautta Kyy-vesi ja Puola-vesi ja etelästä Vesi-järvi. Päijänteestä juoksee vesi Kalkin-kosken kautta Ruotsin-veteen, joka Jyrängön-virran kautta menee Konne-veteen. Tästä alkaa sitten Kymin-virta, joka välisten levenee järviksi, mutta hoikkenee kohta taas virraksi ja juoksee viimein viisihaaraisena Suomen lahteen, tehden kulullansa monta puotetta niinkuin: Jyränkö, Keltin-koski, Anjala ja Korkea-koski.
Savon ja Karjalan vesikunta. Emävesi tässä vesikunnassa on suuri Saimaa. Tähän emäveteen tulee suuria lisävesiä sekä Savosta että Karjalasta. Savosta tulee Kallavesi, johon pohjoisesta lankee Onkivesi, koillisesta Syväri ja Vuotjärvi ja idästä Suojärvi ja Suvasvesi. Karjalasta taas tulee Pielinen, Höytiäinen, Viini-järvi ja Ori-vesi. Kaikki edellä mainitut sekä Savon että Karjalan vedet yhtyvät Hauki-veteen. Haukivesi menee sitten Pihlaja-veteen, joka Puumala-salmen kautta yhtyy Saimaasen. Saimaasta lähtee Vuoksen-virta, joka Aalto-järveen mennessänsä tekee monta puotetta, joista Imatran-koski on kovin.
6. Ilman-laatu. Näin pohjoisessa kuin Suomi on, ei ilma taida olla muuta kuin kylmää. Kuitenkaan ei ole missään muualla, paitsi Ruotsin ja Norjan maalla, saman tasapiirin alla, yhtä mieto ilma, kuin Suomessa. Talvi on pitkä ja kova, kesä lyhyt ja kuuma. Syksyä ja kevättä ainoasti muutamia viikkoja. Ja kuta korkeammallen pohjoiseen noustaan, sitä lyhyemmät ovat syksyt ja keväät. Kuitenkin ollaan viime vuosina havaittuna joitakuita muutoksia tässä asiassa. Talvet ovat tulleet myöhemmin ja olleet miedommat, kuin ennen vanhaan. Keväät ja syksyt pitemmät ja kesät vähemmin kuumat. Ilma on siis yleesen tasaunut, joka arvattavasti tulee siitä, että maata on enemmin viljelty, soita perattu, ja metsiä raivattu. Yöhallat turmelevat vielä nytkin monin paikoin viljoja; mutta harvenevat sitä myöten kuin soita ja korpia raivataan ja maata viljellään. — Muuten on suuri eroitus ilman välillä etelässä ja pohjoisessa. Sillä perimäisessä pohjoisessa ei ilmakaan voi olla yhtäläinen, kuin etelässä, jossa yön ja päivän vaihe on joka vuorokausi. — Eroitus on myöskin tehtävä ylämaiden ja rantamaiden välillä. Meren vesi, joka on huonompi lämpimen johdattaja, kuin mannermaa, pysyy syksyllä kauemmin lämpimänä kuin manner, ja hidastuttaa talven tulon rantamailla; mutta kerran taas kylmettyänsä pysyy se kauemmin kylmänä. Sentähden pääsee ruohot taas keväällä aikasemmin maahan ylämaissa, kuin rantamaissa. — Kuta korkeammalle pohjoiseen tulemme, sitä pikemmin joutavat kasvut ja viljat. Torniossa, jossa päivää on neljä tuntia pitemmältä, kun etelä-suomessa, tekee ohra tähkäpäitä viidennellä viikolla ja valmistuu yhdeksännellä ja kymmenellä, sitä vastoin kuin se etelässä vaatii 14 ja 16 viikkoa kypsyäksensä. — Talvea kestää pohjoisessa 7 ja 8 kuukautta, etelässä 5 ja 6 kuukautta. — Ilma on yleeseen puhdas ja raitis. Välistä ilmaantuneet surmaavaiset kulkutaudit ovat enimmiten tulleet katovuosina nautituista sopimattomista elon-aineista. Kolera-ruttokaan ei ole tehnyt Suomessa niin suurta rasitusta, kuin muilla mailla, eikä päässyt leviämäänkään rantamaista ylemmälle. Tavallisimmat taudit ovat pistokset, kuumetaudit, kolotus ja luuvalo, jotka tulevat ilman kylmyydestä, tahikka paremmin sanoakseni huonoista vaatteista ja asuinsioista ja liiasta suolan syömisestä.
II. Asukkaat.
1. Kansakuntia: Lappalaisia sanotaan Suomen vanhimmiksi asukkaiksi, jotka Suomalaisien maahan muuttaissa olivat ottaneet pakonsa perimäiseen pohjoiseen. Jos tällä puheella on perää, niin se on niin ymmärrettävä, että kala-lappalaisia on ennen asunut järvien rannoilla ja jokien varsilla; mutta peura-lappalaisia el Suomesse ole ollutkaan, sillä peura kuolisi täällä nälkään, kun ei ole kylliksi peuran jäkälää, jolla tämä eläin paraittain elättää henkensä. Heitä ei nyt enään ole kuin 1000 henkeä Suomen piirin sisällä. Suomalaiset ovat ottaneet melkein koko maan haltuunsa. Mutta maassamme löytyy myös Ruotsalaisia asukkaita. Näihin joukkoon on luettava melkein koko vallassäätymme. Ruotsalaisia talonpojan säädystä asuu Suomen lahden rannoilla, Kymivirrasta alkaen aina Turun tienoillen. Koko Ahvenanmaa ja Turun saaristo on myos heidän hallussa. Niinikään puhutaan ruotsia Pohjan lahden rannoilla, Satakunnasta Kokkolan kaupunkiin asti. Samoin kun nämä Ruotsin vallan aikana tulivat maahamme, niin on, nyt Venäjän hallituksen alla, heitäkin muuttanut Suomeen. Venäläiset ovat enimmiten kauppioita kaupungeissaimme. Venäläisiä maanviljeliöitä tavataan ainoastaan Pyhäristin pitäjässä Wiipurin läänissä; mutta heidän uskolaisia eli Greekan uskon tunnustajoita, on Suomalaisestaki suvusta pitkin Venäjän rajaa. Mustalaisia tavataan siellä ja täällä sydänmaan kylissä. Saksalaisia on vähän Wiipurissa ja Helsingissä. Ja joku Juutalainenki suurimmissa kaupungeissa.
Vuonna 1855 nousi Suomen asukkaiden mnäärä 1,688,705 hengen paikoille, joita 818,867 oli miespuolta ja 859,838 naispuolta. Kansakunnittain jaettuna on Suomalaisia 1,502,515 henkeä, Ruotsalaisia 125,000. Venäläisiä 7000. Lappalaisia 1000. Mustalaisia arviolta 1000 ja Saksalaisia 400. Viimeisinä aikoina on vuosittain syntynä noin 50 ja 60 tuhatta henkeä; kuolluna on ainoastaan 30 ja 40 tuhatta, jonkatähden väkiä on lisääntynä 18 ja 20 tuhatta yhteen vuoteen.
2. Säätyjä. Suomen asukkaat ovat jaettuna neljään eri säätyyn, jotka ovat: aateli-sääty, papin sääty, porvarin sääty ja talonpojan sääty. Aatelin äsenet, jotka ovat ruhtinoita, kreivejä, vapaa-herroja eli paroneja ja aatelis-miehiä, ovat vapautetut henki-rahan maksusta, saavat hallita vapaita tiloja, joista ruunullen ei makseta veroa. Papis-sääty on samoin vapautettu henki-rahoista ja saavat hallita puustellia ilman verotta. Porvari-säädyllä on yksinänsä lupa pitää julkinaista kauppaa, tehdä käsitöitä kaupungeissa, muiden työmiesten ja kauppioiden siitä estämättä. Talonpojat ovat ruunun tilalaisia, jotka viljelevät ruunun maata, vero-tilalaisia, jotka viljelevät omaa ostamaa maata, josta he maksavat veron ruunullen, ja vapaa-tilalaisia, jotka viljelevät alkujansa aatelistolle kuuluneita maita.