Pohjois-puoli on hyvin metsänen, järvinen ja soinen maa. Täällä on Euroopan suurin järvi: Laatokka eli Aaltojärvi, johon Saimaasta juoksee Wuoksen virta, Äänisestä eli Onegasta Syväri eli Svir ja Volkova (Velho-joki), Ilma-järvestä. Kaikki Aaltojärveen yhtyneet vedet juoksevat sitten Nevan-virtaa myöten Suomen lahteen. Laatokan jälkeen suurin järvi Euroopassa on Onega. Paitsi näitä on vielä mainittavat Bjeloje-osero (Valkea-järvi), Peippunen, josta Narvan joki juoksee Suomen lahteen, ja Lapin maassa Imandra, joka on sulana ainoasti muutamia kuukausia vuodessa.
Suurimmat virrat. Itämereen menevät: Niemen eli Nieman, jolla on lisäjoki Wiilia; ja Dyyna (Wäinö-joki), joka juoksee Riigan lahteen. Jäämereen menevät: Onega, Wiena, jonka alkuvirrat ovat Suchôna, Kubinkan järvestä, ja oikean puolimainen lisävirta Wytshegda; Mesen ja Petshora, jotka molemmat juoksevat tasasta autio-kangasta myöten.
Etelä-osa Venäjätä on, niinkuin vasta sanottiin, myöskin pelkkää tasasta Mustalle merelle vierettävää kangasta. Jos pohjois-puolella oli avaroita järviä, niin täällä taas on ankaroita virtoja. Mustaan mereen juoksee mainion Donavan vasemman puoleinen sivuvirta Pruth, joka alkaen Itävallan maista, on keski-varrellaan rajana Turkkia vasten. Samoten Itävallasta tulee Mustaan mereen juokseva Dnjester. Mutta tykkänään Venäjän piirissä ovat seuraavat myöskin Mustaan mereen juoksevaiset Bog ja Dnieper, joka viimeksi mainittu, alkeen Volkonski-metsästä on 160 suomen peninkulmaa pitkä, ja saapi oikealta puolelta Beresina ja Pripet ja vasemmalta kädeltä Desnâ ja Workslâ-nimelliset sivuvirrat. Assovan järveen juoksee 130 peninkulmaa pitkä Don, johon vasemmalta puolelta tulee lisävirrat Koper ja Medveditsa, ja oikealta kädeltä Donets, eli Pieni Don. Mustaan mereen juoksee vielä ennenmainittu Kuban-niminen rajajoki. Kaspin mereen juoksevat myös ennenmainittu rajajoki Terek, ja ahovirta Kumâ, joka, juostuansa 50 peninkulmaa, ei ennätä mereen, vaan katoaa hiekkakankaalle liki meren rantaa. Euroopan suurin virta on Wolga. Alkaen pienestä järvestä Volkonski-metsästä, juoksee tämä kalanen 240 peninkulmaa pitkä virta ensin itään, saaden tällä matkalla vasemmalta kädeltä tulevan Tvertsâ ja oikealta puolelta tulevan Okâ nimiset lisävirrat; sittemmin käännäikse emävirta etelään, ja saapi vasemmalta tulevan Kaama-virran, jolla taas on kaksi lisävirtaa: Wjätkä oikealla ja Bjelaja vasemmalla puolella. Viiminen Kaspin mereen juokseva virta on Ural, joka alkaa yhtänimisistä vuorista, ja on 130 peninkulmaa pitkä.
4. Ilma. Venäjän maa, joka ylettyy Jäämeren puuttomilta lumi-tunturilta aina Mustan ja Kaspin meren ruohottaville rannoille, on ilman suhteen hyvinkin erikaltaista. Yleesen ei ilma täällä ole yhtä mieto ja ihana, kuin Länsi-Euroopassa yhden leveyden eli tasapiirin alla. Niin ovat esimerkiksi Franskan maa ja Musta meri yksien tasapiirien välillä; kuitenkin pysyvät Franskan satamat kaiken vuotta sulana, kun Mustan ja Kaspin meren rannat ovat jäässä melkein yhtä kauan kuin Itämeren etelärannat. Samoin on syksy ja kevät Venäjän avoilla kankailla tuskin tuntuvakaan. Kylmä talvi seuraa äkkiää kuumaa kesää. Sentähden kohtaavatkin kameli ja peura toinen toisensa melkein yksillä kankailla.
Jäämeren rannoilla, jossa talvea kestää yhdeksän kuukautta, ennättää maa lyhyen kesän aikana tuskin sulaakaan. Vuoren tunturit ovat kaiken vuotta lumen vallassa. Pellon viljelystä ei ole sanottavaksikaan. Maa kasvaa ainoasti karpaloita, muuramia, sammalia, jäkälöitä, kanarvia, paju-pensaita ja vaivais-koivuja, eikä ole niitäkään perimmäisessä pohjoisessa. Kesyjä eläimiä ei täällä pidetä muuta kuin koiria ja poroja, joita kumpasiakin valjastetaan pulkka-reen eli ahkion eteen, lumikankaita ajeltaessa. Mutta siihen siaan on paljon metsäeläimiä, kuin karhuja, susia, ilveksiä, kettuja, majavia, näätiä, saukkoja ja kärppiä. Ihmisistä ei moni ole eläissänsä päässyt leivän makuun. He elelevät peuran lihalla, kaloilla ja karpaloilla. Hylkeen rasva on heidän paras herkkunsa.
Maaharjua lähetessä muuttaa maa luontonsa, vaikk'ei se vieläkään ole varsin viljavata, kun se paraaksi osaksi on hiekkaharjua ja rahkasuota; mutta kasvaa kumminkin avaroita metsiä, joissa on, paitsi Suomessa tavallisia havu- ja lehti-puita, myös paljon saksan kuusia. Peltoa, missä sitä vähän on, siinä viljellään ohraa, ruista, kauraa, tattaria, potaattia ja hamppua. Mutta oikea viljamaa alkaa vasta 60 tasapiirin etelä-puolella, jossa tavallisinakin vuosina saadaan ruista, vehnää, tupakkaa, sipulia, kaalia, juuri-kasvuja, palko-viljaa ja puu-hedelmiä niin runsaasti että riittää muuallekin myödä.
Mustan meren rannoilla on ilma aivan mieto ja mielusa. Täällä on ihanoita puutarhoja, kellertäviä peltoja, joissa kasvatetaan vehnäsä, mais-, hirsi- ja riisi-jyviä, melonia, arbuusia, persikoita, aprikosia, viikunoita, viinaa, mantelia, ja silkki-pensaita. Mutta toisin paikoin tahtoo liika kuivuus niin vaivata maata, ettei viinin kasvatus eikä pellonkaan viljelys tahdo menestyä. Kaspin meren rannoilla on maa niin suolaista ja ilma niin kuumaa, että suola-lähteistä kuivataan suoloja. Sulan maan aikana, jota kestää 9 kuukautta, on maa hyvä karjalaidun, talvella taas on koko kangas lumen vallassa. Rajut itä-tuulet ajaa pölyyttävät lumen koviin nietoksiin, niin että se on laineissa kuin aava meren selkä kovalla myrskyllä.
II. Asukkaat.
1. Kansoja. Venäjän avarassa maassa asuu monta eri-kansaa. Enin osa, 47 miljonaa, on Venäläisiä, joita sanotoan suuriksi, pieniksi ja valkeiksi Venäläisiksi sen paikan nimeltä, jossa asuntoa pitävät. Näihin on luettava myös Kasakoita joku 3 miljonaa, jotka majailevat Dnieper-virran tienoilla, Don ja Ural-virtojen varsilla ja Mustan meren koillis-rannalla. Siihen vielä Lettiläisiä ja Litauvilaisia 1 ½ milj. Turkkilaisia Krimin niemellä ja Tauriassa 1 ¼ milj. Suomalaisia, maanharjun pohjois-puolella ja Wolga-virran varsilla, yli 2 milj. Juutalaisia siellä täällä ja enin Puolan raja-maissa 1 ½ milj. Saksalaisia, Mustalaisia, Kalmukkeja ja muita muukalaisia yhteesen 2 miljonaa. Koko väkiluku nousee Euroopassa 64 miljonaan.
Kun Venäjällä asuu paljon meidän heimolaisia, niin liitetään tähän erityinen luettelo, osottava mitä sukua ne ovat ja kuinka paljon kutakin sukua.