Huokasi jälleen ja kysyi lyhyesti:
— No?
Tyttö oli vaiti. Hymyili voitonriemuisesti ja ilkeästi, katsoi häneen ja oli vaiti — hän ikäänkuin piti miestä omanaan ja tahtoi nauttia vallastaan hitaasti, kiirettä pitämättä.
Mitä sinä sanoit äsken? — toisti mies synkistyen.
Mitäkö minä sanoin? Nouse ylös, sanoin minä Riittää jo. Olet nukkunut. Nyt riittää. On aika ajatella sopivaisuuttakin. Tämä ei ole mikään yömaja, rakkaani!
Sytytä lamppu! — käski mies. En sytytä.
Sytytti sen itse. Ja kirkkaassa valossa näki hän leppymätöntä vihaa säihkyvät mustat silmät ja suun luja yhteenpuristus ilmaisi vastenmielisyyttä ja halveksimista. Näki myöskin paljaat käsivarret. Näki hänet kokonaan niin vieraana, päättäväisenä, valmiina päätöksensä täyttämään. Vastenmieliseltä tuntui hänestä tämä prostituerattu nainen.
– Mikä sinua vaivaa — oletko humalassa? kysyi hän vakavasti levottomalla äänellä, ja vei kätensä korkeaan tärkkikaulukseen. Mutta tyttö ehkäisi hänen liikkeensä, tarttui kaulukseen ja heitti sen jonnekin nurkkaan kaapin taakse. En anna.
— Mitä tämä merkitsee? — huudahti hän hillitysti tarttuen tyttöä käsivarteen lujalla puristuksella, ja hoikan käden voimatonna haarottaen sormensa.
— Päästä, tekee kipeätä! — sanoi tyttö. Hän helpotti, kuitenkaan kättä irti päästämättä..