Ja purppuranpunaisena häpeästä, hyljättynä, loukkautuneena siitä, että itse oli itseään loukannut, hän polki jalkaansa ja heitti noihin surunvoittoisiin kauhistuksesta pyöreiksi käyneisiin silmiin, lyhyet raa’at sanat:
— Prostitueerattu! Lutka! Ole vaiti!
Tyttö vain hitaasti heilutti päätään ja toisteli:
— Jumalani! Jumalani, mimmoinen roisto sinä olet!
— Ole vaiti, lutka! olet humalassa. Olet kadottanut järkesi. Taidat luulla että tarvitsen sinun saastaista ruumistasi. Taidat luulla että olen säästänyt itseäni sinun kaltaisellesi. Julkea, lyödä sinua pitäisi! — hän huitasi kädellään antaakseen korvapuustin, vaan ei lyönyt kuitenkaan.
— Jumalani! Jumalani!
— Ja näitä vielä säälitään! Hävittää ne pitäisi nämä viettelijät. Ja myöskin ne, jotka teidän kanssanne ovat, koko roska… Ja minusta sinä uskalsit ajatella, minusta! — hän puristi tytön kädet lujasti yhteen ja heitti hänet tuolille.
— Kyllä olet hyvä! Totisesti? Olet hyvä? — nauroi tyttö riemuissaan, ikäänkuin olisi rajattomasti iloinnut.
— Hyvä olenkin! Rehellinen koko elämäni! Puhdas! Mutta sinä. Mikä sinä olet, onneton narttu?
— Kyllä olet hyvä! — jutteli tyttö riemuisasti.