Pitkä, laiha keltanaamainen urkkija, joka itse hyvin usein juopotteli, hymähti suosiollisesti:
— Eihän niillä ole juomahimoa.
— Tiedän minäkin sen. Mutta sittenkin… Kuulkaapas, — lähestyi päällikkö: — olitteko te osallisena ———— murhassa? — kunnioittavasti lausui hän hyvin ylhäisen tunnetun nimen.
Mutta hän vain istui ja hymyili. Hitaasti hän keikutti jalkaansa.
— Teitä puhutellaan!…
— Jättäkää hänet. Hänhän ei rupea vastaamaan. Odottakaamme prokuraattoria. Hän kyllä pakottaa puhumaan!
Poliisipäällikkö naurahti, mutta mieleltään kävi hän yhä raskaammaksi.
— Ljubka hoi! — huusi hän: — minkä tähden et heti ilmoittanut kuka huoneessasi oli?
— Minähän…
Päällikkö löi kahdesti tyttöä poskelle, ensin toiselle sitte toiselle.