Hän kääntyi poispäin ja uudelleen punastui. Lieneekö johtunut siitä, että unettomuus sekotti hänen ajatuksiaan, tahi siitä että hän kuudennellakolmatta ikävuodellaan oli todellisesti viaton, mutta tämä "saanko" tuntui hänestä luonnolliselta talossa, jossa kaikki on luvallista, ja jossa ei kukaan koskaan kysy lupaa keneltäkään.
Kuului kuinka silkki kahisi ja miten kureliivi aukeni. Sitten kysymys:
— Oletteko te kirjailija?
— Kuinka? Kirjailijako? Ei, en ole kirjailija. Pidättekö te kirjailijoista?
— Ei. En pidä.
— Minkätähden ette? Nehän ovat… — hän haukotteli pitkään ja makeasti, — mukavia ihmisiä.
— Mikäs teidän nimenne on?
Hetken vaitiolon jälkeen uninen vastaus:
— Kutsukaa minua I…, ei, Pietariksi. Niin, Pietari.
— Vielä toinenkin kysymys: