— Jätä jo nuo puheet, hyvä mies! Sinulla on kymmenkertaisesti minun omaisuuteni ja vielä puhut rahasta. Sano minulle vain, milloin lähdetään. Minulla ei ole rahaa, mutta jostakin sitä aina voi hankkia.
Tarasytškin hymyili:
— Kas sitä rikasta miestä! Mistä aiot sitten ottaa?
— Jotakin saan rapsituksi kotoakin; ja ellei se riitä, myyn naapurille kymmenen mehiläispönttöä, jotka olivat näyttelyssä. Hän on jo kauan pyytänyt niitä.
— Jos tulee hyvä mehiläisvuosi, niin sitten kadut perästäpäin!
— Kadun? En, hyvä mies! En minä ole vielä katunut elämässäni mitään muuta kuin syntejä. Sielu se on sittenkin kaikkea muuta tärkeämpi.
— Niinpä kylläkin. Mutta paha on lähteä, kun ei kotona ole kunnossa asiat.
— Pahempi on, kun ei sielun asiat ole kunnossa. Lupaus on tehty ja nyt lähdetään, mitäs muuta.
II
Jelisei sai ystävänsä taipumaan. Jefim mietti ja harkitsi vielä asiaa ja tuli seuraavana aamuna Jelisein luokse.