— Minä olen sen ostanut, vastasi Jelisei. —
Sain huokealla. Leikkaahan vähän ruohoa hevoselle yöksi. Ja ota säkki rattailta.
Mies riisui hevosen valjaista, niitti kantamuksen heiniä ja vei seimeen. Mentiin nukkumaan. Jelisei laskeutui jälleen levolle pihamaalle, reppunsa hän oli tuonut pihalle jo ennen iltaa. Kun kaikki nukkuivat, nousi hän ylös, sitoi repun selkäänsä, veti kengät jalkaan, pani kauhtanan ylleen ja läksi astumaan tavoittaakseen vielä Jefimin.
VII
Kun Jelisei oli kulkenut noin viisi virstaa, alkoi päivä sarastaa. Hän istuutui puun suojaan, irroitti reppunsa ja laski rahansa. Hänellä, oli enää vain seitsemäntoista ruplaa ja kaksikymmentä kopeekkaa. Hän ajatteli: — Tällä rahalla ei voi päästä meren taa. Ja jos minä kerjäämällä hankin matkarahat, voi se olla suurempi synti. Jefim-veljeni pääsee sinne kyllä ilman minuakin ja sytyttää temppeliin kynttilän minunkin puolestani. En saa velkaani varmaankaan tässä elämässä suoritetuksi. Onneksi velkojani on hyväluontoinen eikä minua ahdista.
Jelisei nousi, otti repun selkäänsä ja lähti kotiin. Hän kiersi kylän, missä oli viime päivinä oleskellut, etteivät ihmiset näkisi. Pian hän oli kotonaan. Menomatkalla oli käveleminen tuntunut hänestä hyvin vaikealta, ja hänen oli usein ollut vaikea pysytellä Jefimin rinnalla, mutta kotimatkalla hän ei ihmeekseen huomannut väsymyksestä merkkiäkään. Astuminen oli hänestä nyt kuin lasten leikkiä. Hän heilutti iloisena matkasauvaansa ja käveli usein seitsemänkymmentä virstaa päivässä.
Kun Jelisei saapui kotiin, oli vilja jo korjattu. Omaiset iloitsivat isän kotiintulosta. Alettiin kysellä, minkätähden hän oli jättänyt matkatoverinsa, miksi hän oli palannut kotiin menemättä perille asti. Mutta Jelisei ei puhunut mitään elämyksistään. Hän virkkoi vain:
— Ei näkynyt olleen Jumalan tahto. Menetin matkalla rahani ja jäin jälkeen toveristani. Niinpä käännyin takaisin. Antakaa Kristuksen tähden anteeksi!
Hän antoi eukolleen rahat takaisin ja kyseli kotioloista: kaikki oli niinkuin pitikin, talousasiat olivat kaikin puolin kunnossa, ja kaikki elivät rauhassa ja sovussa.
Jefimin omaiset kuulivat jo samana päivänä Jelisein paluusta; he tulivat häneltä kysymään, mitä hän tiesi toveristaan.