— Jefim oli terve ja pirteä. Me erosimme kolme päivää ennen Pietarin päivää. Aioin ensin lähteä häntä tavoittamaan, mutta satuin onnettomuudeksi kadottamaan rahani, ja milläpäs sitä sitten jatkoi matkaa. Käännyin sentähden takaisin.
Kaikki olivat ihmeissään: niin viisas mies oli käyttäytynyt niin typerästi! Oli lähtenyt matkalle eikä mennyt perille, oli vain kadottanut rahansa. Kummasteltiin ja unohdettiin vähitellen. Jeliseikin unohti, Hän kulki taas kotiaskareissa: hankki poikansa avulla puita koko talveksi, pui naisten kanssa viljan, pani vajoihin uudet katot ja hoiteli mehiläisiään. Kymmenen mehiläispönttöä yhteiskuntineen hän antoi naapurille. Eukko olisi tahtonut häneltä salata, kuinka monta uutta parvea oli tullut myydyistä pesistä; mutta Jelisei tiesi itse, mitkä yhdyskunnat olivat uusia, ja hän antoi naapurille kymmenen pöntön sijasta seitsemäntoista. Kun syyspuuhat olivat ohi, lähetti hän poikansa työansiolle ja istuutui itse punomaan virsuja ja kaivertamaan mehiläispönttöjä.
VIII
Jelisein jäädessä mökkiin sairaiden luokse odotti Jefim häntä kokonaisen päivän. Hän astui vain lyhyen matkan eteenpäin ja jäi maantien reunalle istumaan; hän odotti odottamistaan, nukahti, heräsi, istui vielä hetken — mutta toveria ei vieläkään näkynyt. Hän tähysteli melkein silmät päästään. Aurinko laski — Jeliseitä ei vieläkään näkynyt.
Jefim ajatteli itsekseen:— Onkohan hän mahtanut kävellä minun ohitseni tahi ajanut ohitse (jos joku on ottanut hänet rattailleen), kun nukuin, eikä ole minua huomannut? Mutta olisihan hänen pitänyt minut nähdä! Arolla näkee hyvin kauas. Jos minä nyt käännyn takaisin, voi hän joutua kauas edelleni. Vielä pahempi on eksyä toisistaan.
Parasta lienee mennä eteenpäin ja odottaa häntä ensi majapaikassa.
Hän tuli kylään ja pyysi kymmenniekkaa heti ilmoittamaan, jos kylään tulisi pieni kaljupäinen ukko. Mutta Jeliseitä ei kuulunut. Jefim astui eteenpäin ja kyseli kaikilta, eivätkö olleet nähneet vanhaa kaljupäistä miestä. Kukaan ei ollut nähnyt. Jefim oli ihmeissään ja lähti yksin eteenpäin. Hän arveli tapaavansa Jelisein Odessassa tahi laivalla eikä ajatellut asiaa sen enempää.
Matkalla hän sai seuralaisekseen erään pyhiinvaeltajan. Tällä oli yllään munkin hilkka ja kaapu ja hänen hiuksensa olivat pitkät kuin papin. Hän oli käynyt pyhän Athos-vuoren luostarissa ja matkasi jo toista kertaa Jerusalemiin. He tapasivat toisensa eräässä majatalossa, alkoivat puhella keskenään ja läksivät yhdessä eteenpäin.
Terveinä ja reippain mielin he saapuivat Odessaan. Täällä heidän täytyi odottaa kolme päivää laivan lähtöä. Moni muu pyhiinvaeltaja — niitä oli tullut kaikilta suunnilta — odotti siellä heidän kanssaan. Jefim kyseli jokaiselta Jeliseitä, mutta kukaan ei ollut häntä nähnyt.
Pyhiinvaeltaja neuvoi Jefimille, miten merimatka voitaisiin tehdä maksutta. Jefim ei tahtonut kuitenkaan häntä kuunnella, vaan virkkoi: