— Minä maksan mieluummin rehellisesti merimatkasta; sitä vartenhan minä olen juuri säästänytkin.
Hän maksoi neljäkymmentä ruplaa meno- ja paluulipusta ja osti leipää ja silliä evääksi matkalle. Kun laiva oli lastattu, pääsivät pyhiinvaeltajat sinne. Jefim ja hänen uusi matkatoverinsa astuivat myöskin laivaan. Ankkuri nostettiin, ja laiva lähti aavalle merelle. Ensimmäisenä päivänä meni matka varsin hyvin, mutta illalla nousi tuuli, alkoi sataa, laiva keinui puolelle ja toiselle, ja aallot huuhtelivat usein kantta. Matkustajat kävivät levottomiksi, naiset parkuivat, ja moni arkaluontoinen mies juoksenteli sinne tänne turvaa etsien. Jefim oli myös peloissaan, mutta ei tahtonut sitä näyttää; hän istui koko yön ja koko seuraavan päivän samassa paikassa, minne oli laivaan tullessaan istuutunut. Hänen vieressään istui useita miehiä Tambovin tienoilta. Hän, kuten tambovilaisetkin, piteli matkalaukkuaan käsissään eikä puhunut sanaakaan. Kolmantena päivänä oli tyyni, viidentenä laiva laski Konstantinopolin satamaan. Jotkut pyhiinvaeltajista menivät maihin katsomaan pyhän Sofian temppeliä, jonka herroina turkkilaiset nyt ovat. Mutta Jefim ei mennyt, vaan jäi istumaan laivaan. Vuorokauden oli laiva Konstantinopolissa, sitten se jatkoi matkaansa. Se poikkesi vielä Smyrnaan ja Aleksandriaan ja saapui onnellisesti Jaffan kaupunkiin. Jaffassa täytyi pyhiinvaeltajien astua laivasta ja kulkea seitsemänkymmentä virstaa jalan Jerusalemiin. Laivasta astuminen oli pyhiinvaeltajista kovin pelottavaa: laiva oli korkea, ja pyhiinvaeltajien täytyi hypätä laivan kannelta veneeseen. Vene keinui sinne tänne, niin että helposti saattoi pudota veteen. Pari pyhiinvaeltajaa kastuikin perinpohjin, mutta kaikki pääsivät kuitenkin onnellisesti maihin. Astuttiin eteenpäin ja neljäntenä päivänä saavuttiin Jerusalemiin. Lähdettiin venäläiseen majataloon, joka oli kaupungin portin edustalla, näytettiin passit ja syötiin päivällistä. Sitten Jefim lähti pyhiinvaeltajan opastamana pyhiin paikkoihin. Vapahtajan hautaa katsomaan ei vielä päästetty. He joutuivat patriarkan luostariin, jonne kaikki pyhiinvaeltajat kerääntyivät; siellä asetettiin miespuoliset ja naispuoliset eri ryhmään. Kaikkien käskettiin riisua jalkineet ja istuutua piiriin. Munkki pyyhinliinoineen saapui pesemään jalkoja; hän pesi, pyyhki ja suuteli ja teki niin jokaiselle. Jefiminkin jalkoja hän pyyhki ja suuteli. He olivat ilta- ja aamujumalanpalveluksessa, rukoilivat, asettivat kynttilöitä pyhäinkuvain eteen ja antoivat uhrilahjoja vanhempainsa puolesta. Siellä heille annettiin ruokaa ja tarjottiin viiniä. Aamulla he menivät kammioon, jossa Neitsyt Maria varustautui pakenemaan Egyptiin. He toivat kynttilöitä pyhäinkuvain eteen ja olivat läsnä jumalanpalveluksessa. He lähtivät täältä Abrahamin luostariin ja näkivät puutarhan, ja kohdan, missä Abraham aikoi uhrata poikansa Herralle. Sitten he kävivät paikassa, missä Kristus ilmestyi Maria Magdalenalle, ja Jakobin, Herran veljen, kirkossa. Pyhiinvaeltaja näytti Jefimille kaikki pyhät paikat ja sanoi hänelle kaikkialla, kuinka paljon rahaa oli uhrattava. Kun he olivat palanneet majataloon ja päässeet jo levolle, alkoi pyhiinvaeltaja äkkiä voihkia ja kopeloida vaatteitaan. Lopulta hän valitti:
— Minulta on viety kukkaro. Siinä oli kaksikymmentäkolme ruplaa: kaksi kymmenen ruplan seteliä ja kolme ruplaa pientä rahaa.
Hän valitteli vielä kauan. Asia ei kuitenkaan ollut autettavissa, ja kaikki rupesivat levolle.
IX
Jefim pani myös pitkäkseen. Mutta syntiset ajatukset alkoivat kiusata häntä. Hän ajatteli itsekseen, ettei hänen toveriltaan pyhiinvaeltajalta ole tainnut kukaan ryöstää rahoja ja ettei hänellä ole niitä ollutkaan. Sillä hän ei ollut missään maksanut mitään. Hän on antanut minun maksaa joka paikassa, itse ei ole penniäkään hellittänyt, onpa vielä lainannutkin minulta ruplan.
Ja tätä miettiessään hän alkaa soimata itseään: — Minkätähden minä rupean toista ihmistä epäilemään? Se on suuri synti. Minun täytyy olla ajattelematta koko asiaa.
Mutta sittenkin tulee taas mieleen, miten pyhiinvaeltaja pälyili hänen rahojaan ja miten uskomattomalta tuntui koko juttu, että häneltä, oli kukkaro varastettu. Ja Jefim ajattelee jälleen: — Hänellä ei ole varmaankaan rahaa ollutkaan. Se on petkutusta.
Seuraavana päivänä mentiin isoon Ylösnousemuksen kirkkoon Pyhälle
Haudalle. Pyhiinvaeltaja pysyy koko ajan Jefimin seurassa.
Tultiin temppeliin. Suuri joukko pyhiinvaeltajia seisoi ulkopuolella: venäläisiä ja kaikenlaisia muita kansallisuuksia, kreikkalaisia, armenialaisia, turkkilaisia ja syyrialaisia. Heitä oli tavattoman paljon. Jefim kulki väkijoukossa Pyhästä portista. Munkki opasti heitä. Hän vei heidät turkkilaisen vahdin ohi paikkaan, missä Vapahtaja oli otettu ristiltä ja hänen ruumiinsa voideltu. Siinä kohdassa oli yhdeksän suurta haarakynttiläjalkaa palavin kynttilöin. Opas näytteli ja selitteli kaikki. Jefim lahjoitti tännekin kynttilän. Matkatoveri vei hänet sitten oikealle portaita ylös siihen kohtaan Golgataa, missä risti oli seisonut. Jefim vaipui täällä rukoukseen. Sitten näytettiin hänelle halkeama, joka oli syntynyt, kun maa oli auennut manalaan saakka, ja kohta, missä Vapahtaja oli ristiinnaulittu. Hänelle näytettiin Aatamin hauta, missä Kristuksen veri vuoti Aatamin luille. He tulivat sitten kivelle, missä Kristus oli istunut, kun hänen päähänsä pantiin orjantappurakruunu; sitten paalun luo, mihin hänet oli sidottu, kun häntä piestiin. Jefim näki myös kiven, missä oli kaksi syvennystä, Vapahtajan jalkain jäljet. Hänelle olisi tahdottu vielä jotakin näyttää, mutta muut kiiruhtivat Kristuksen haudan kappeliin, missä vierasuskoisten jumalanpalvelus juuri oli päättynyt ja oikeauskoisten alkoi. Jefim tuli muun väen mukana tänne.