Hän olisi tahtonut päästä pyhiinvaeltajasta eroon, syntiset ajatukset kun yhä vielä häntä ahdistivat, mutta matkatoveri oli joka askeleella hänen kintereillään ja seisoi nytkin hänen vieressään päiväjumalanpalveluksessa hautakappelissa. He olisivat halunneet tunkeutua lähemmäksi eteenpäin, mutta eivät enää päässeet; tungos oli niin suuri, ettei voinut liikkua eteen- eikä taaksepäin. Ja kun Jefim siinä seisoo, katsoo eteenpäin ja rukoilee, haparoi hän samalla koko ajan rahakukkaroaan. Hän ajattelee kahta asiaa: ensiksikin, että matkatoveri pettää häntä; toiseksi, että ellei tämä ole valehdellut, vaan rahakukkarojuttu onkin tosi, niin kuka takaa, ettei hänelle itselleen käy samoin.
X
Jefim seisoo keskellä tungosta, rukoilee ja katsoo eteenpäin kappeliin, missä on pyhä hauta, jonka yläpuolella palaa kolmekymmentäkuusi lamppua. Jefim seisoo siinä katsellen ihmisten päiden yli… Mitä ihmettä! Kaikkien pyhiinvaeltajien edessä, aivan lamppujen alla, on lyhyt, vanha mies karkeasta kankaasta tehdyssä kauhtanassa; kalju päälaki hohtaa suurena pälvenä aivan kuin Jelisei Bodrovin pää. — Hän on todellakin aivan Jelisein näköinen, — ajattelee Jefim mielessään. — Mutta Jelisei se ei voi mitenkään olla. Mitenkä hän olisi ehtinyt Jerusalemiin ennen minua! Odessasta oli laiva lähtenyt viimeksi viikkoa aikaisemmin kuin meidän laivamme. Sillä laivalla hän ei ole mitenkään voinut tulla. Meidän laivassamme hän ei ainakaan ollut. Minähän näin kaikki pyhiinvaeltajat.
Jefim oli tuskin ehtinyt näin päätellä, kun tuo mies alkoi rukoilla. Hän kumartui kolme kertaa: kerran eteenpäin Jumalalle ja sitten oikealle ja vasemmalle oikeauskoiselle kristikunnalle. Ja kun hän käänsi päänsä oikealle, näki Jefim todellakin ystävänsä Jelisei Bodrovin. Hän tunsi tämän mustan kiharan parran, josta pilkisti harmaata poskien kohdalla, silmäkulmat, silmät, nenän ja koko kasvot — Jelisei Bodrov ilmielävänä.
Jefim tuli hyvin iloiseksi, kun oli jälleen tavannut matkakumppaninsa, ja ihmetteli samalla, miten tämä oli päässyt perille ennen häntä.
— Kas sitä Bodrovia, kuinkahan se on päässyt noin eteen! ajatteli hän itsekseen. — On varmaan saanut sellaisen toverin, joka on toimittanut hänet sinne. Minäpä tapaan hänet ulko-ovella. Annan matkapassit pyhiinvaeltajalle ja yhdyn Jeliseihin. Hän toimittaa varmasti minutkin lähemmäksi.
Jefim koetti nyt pitää varansa, ettei Jelisei pääsisi näkyvistä. Jumalanpalvelus oli päättynyt, ihmisjoukko tunkeutui eteenpäin saadakseen suudella ristiä, ja Jefim työntyi väkijoukossa syrjään. Hänet valtasi taaskin pelko, että häneltä viedään rahakukkaro. Koko ajan hän koetteli kukkaroaan ja ponnisteli päästäkseen tungoksesta ulkoilmaan. Hän pääsi ulos ja kierteli etsien Jeliseitä sekä ulkopuolelta että sisältä. Temppelin kammioissa oli paljon kaikenlaista väkeä: muutamat söivät täällä ja joivat viiniä, makasivat ja lukivat. Jeliseitä ei vain näkynyt missään. Jefim palasi majataloon, mutta ei löytänyt Jeliseitä. Tänä iltana ei pyhiinvaeltajakaan tullut enää majapaikkaan. Hän oli kadonnut antamatta takaisin lainaamaansa ruplaa. Jefim oli nyt yksin.
Seuraavana päivänä Jefim meni jälleen Vapahtajan haudalle erään tambovilaisen vanhuksen seurassa — tämä tambovilainen oli tullut samassa laivassa. Hän yritti päästä lähemmäs eteen, mutta työntyi tungoksessa aina poispäin. Hän jäi erään pylvään ääreen rukoilemaan. Ja katsellessaan siinä eteensä hän näkee taaskin aivan Pyhän haudan luona, lamppujen alla, Jelisein seisovan. Hän on levittänyt kätensä niinkuin pappi alttarilla, ja kalju päälaki hohtaa. — No, nyt, — ajattelee Jefim, — tällä kertaa en hellitä silmiäni hänestä. — Hän tunkeutui väkijoukon läpi ja pääsi eturiviin. Mutta Jelisei ei ohut enää siellä.
Kolmantena päivänä Jefim menee jumalanpalvelukseen ja näkee jälleen pyhässä paikassa Jelisein. Hän seisoo nytkin käsivarret levällään ja katse ylöspäin suunnattuna, kuin näkisi jotakin ylhäällä. Ja kalju päälaki hohtaa ja loistaa. — Nyt, — ajattelee Jefim, — nyt hän ei ainakaan pääse karkuun. Minä asetun ulko-ovelle ja tartun siellä kiinni hänen käsivarteensa. Meidän on mahdotonta siellä sivuuttaa huomaamatta toisiamme. — Jefim seisoi ulko-ovella, seisoi puoli päivää, koko ihmisjoukko kulki hänen ohitseen, mutta Jeliseitä ei näkynyt.
Jefim viipyi Jerusalemissa kuusi viikkoa ja kävi kaikissa pyhissä paikoissa: Betlehemissä, Betaniassa ja Jordanilla; Vapahtajan haudalla hän antoi leimata sinetillä uuden paidan, missä hänet kerran oli haudattava. Hän otti myös mukaansa pienen pullollisen Jordanin vettä, samoin multaa ja kynttilöitä pyhistä paikoista, jakeli rahansa ja jätti itselleen vain sen verran kuin kotimatkaan tarvittiin. Ja Jefim lähti paluumatkalle. Hän astui jalan Jaffaan, matkusti laivassa Odessaan ja kulki sieltä taas kotiin jalan.