XII
Jefim oli ollut poissa tasan vuoden. Kun hän palasi kotiin, oli taas kevät.
Hän tuli kotiin iltapäivällä. Poika ei ollut kotona: hän istui kapakassa. Kun hän vihdoin palasi kotiin vähän päissään, alkoi Jefim tiedustella häneltä kotiasioita. Jefim huomasi heti, että poika oli hoitanut huonosti taloutta: rahat hän oli hävittänyt ja kaikki toimet laiminlyönyt. Kun isä nuhteli häntä, tuli poika röyhkeäksi.
— Olisit itse hoitanut asiat, virkkoi poika. — Mutta sinä läksit maita kiertämään ja otit mukaasi kaikki rahat. Minunko niistä on tehtävä tiliä!
Vanhus vihastui ja antoi pojalleen selkäsaunan.
Seuraavana aamuna Jefim Tarasytš meni kylänvanhimman luo puhelemaan pojastaan. Kulkiessaan Jelisein talon ohitse hän näki Jelisein vaimon seisovan portailla. Tämä tervehti häntä virkkaen:
— Hyvää päivää, naapuri! Hyvin on tainnut matka mennä?
Jefim Tarasytš pysähtyi ja sanoi:
— Matkani meni. Jumalan kiitos, onnellisesti; sinun ukostasi vain eksyin matkalla, mutta hän kuuluu tulleen kotiin.
Muori oli hyvin puhelias ja alkoi kertoa: