Pakkanen oli vieläkin kova, ilma ihan tyyni, ja aurinko pysyi näkymättömänä; taivaalla souti pilvenhattara, ja huurretta sateli.
Ajoimme noin kolmen virstan verran maantietä ja lähestyimme metsää. Katsomme sinne päin — näemme sinisen savukiemuran nousevan ilmaan, ja ympärillä seisoo talonpoikia ja talonpoikaisnaisia nuijineen.
Astuimme reestä ja lähestyimme heitä. Talonpojat istuivat siinä perunoita paistamassa naisten kanssa leikkiä laskien.
Demjankin oli heidän joukossaan. He nousivat seisomaan, ja Demjan vei heidät pois, asettaen heidät pitkin sitä piiriä, jonka edellisenä päivänä olimme tehneet. Miehet ja naiset, yhteensä kolmekymmentä henkeä, asettuivat suoraan riviin, — he olivat vyötäisiään myöten lumessa ja katosivat metsään; ystäväni ja minä seurasimme sitten heidän jäljessään.
Tie oli tosin jo tallattu, mutta kulkeminen ei ollut helppoa; sen sijaan ei voinut minnekään kaatua, — uomassa käveli kuin kahden muurin välissä.
Näin kuljimme suunnilleen puoli virstaa eteenpäin; silloin näimme Demjanin hiihtävän kiireesti vastakkaiselta taholta vastaamme ja viittoilevan meitä luokseen.
Me menimme hänen luokseen, ja hän osoitti meille paikat, mihin meidän oli asetuttava. Menin paikalleni ja katsoin ympärilleni.
Vasemmalla on korkeaa näreikköä; näen kauas näreikön läpi ja huomaan puitten takana erään talonpojan tumman hahmon. Minua vastapäätä on tiheää, nuorta kuusikkoa, suunnilleen miehen korkuista. Lumiset oksat ovat riipuksissa. Metsikön läpi kulkee lumettunut polku, joka päättyy aivan minun eteeni. Oikealla on taas tiheää kuusikkoa ja sen takana aho. Ja minä voin nähdä, miten Demjan asettaa ystäväni tälle niitylle.
Tutkin kumpaakin kivääriäni, viritän hanat ja harkitsen sitten mihin olisi paras asettua seisomaan. Kolmen askeleen päässä minusta taaksepäin kasvaa kookas kuusi. Aion siirtyä kuusen juurelle ja asettaa toisen kiväärin kuusta vasten. Menin kuusen luo, vajosin lumeen polviin saakka, tallasin kovaksi puolentoista sylen pituisen alan ja jäin siihen seisomaan. Toisen kiväärin otin käteeni ja toisen asetin, hanat vedettyinä, kuusta vasten. Vedin tikarini tupesta ja pistin sen jälleen sisään koetellakseni, olisiko se helposti saatavissa, jos tarve vaatisi.
Tuskin olin päässyt mukavasti asettumaan paikalleni, kun kuulin Demjanin huutavan metsässä: »Se lähti, se lähti! Se tulee!» Ja talonpojat alkoivat kohta huutaa: »Se tulee! Huu-huu-uu!» huusivat miehet. »Ai! Hih, hii!» huusivat naiset kimeästi.