Tatarilaistyttöjä kulki ohi, he menivät kaivolle. Talon tytär Dina huomasi nuken ja kutsui toverinsakin sitä katsomaan. Kaikki laskivat astiansa maahan, katsoivat ja nauroivat. Žilin otti nuken ja tarjosi sitä heille, mutta he vain nauroivat, eivätkä uskaltaneet siihen koskea. Hän pani sen takaisin katolle ja meni vajaan nähdäkseen, mitä seuraisi.
Dina juoksi nuken luo, vilkaisi ympärilleen, sieppasi lelun ja livisti tiehensä.
Aamulla päivän sarastaessa Žilin näki Dinan tulevan portaille nukke kädessään. Nukke oli nyt koristettu punaisilla tilkuilla ja hän tuuditteli sitä kuin lasta ainakin, hyräillen sille kehtolaulua.
Kohta tuli äitikin ulos, alkoi torua häntä, tempasi nuken hänen kädestään, löi sen kappaleiksi ja lähetti Dinan jotakin toimittamaan.
Žilin teki vielä toisenkin nuken, entistä paremman, ja lahjoitti sen Dinalle. Tyttö toi kerran ruukun Žilinille, laski astian maahan ja istuutui katselemaan häntä. Hän osoitti nauraen astiaa.
»Mikähän sitä niin huvittaa?» ajattelee Žilin. Hän otti astian ja rupesi juomaan luullen astiassa olevan vettä. Mutta siinä olikin maitoa. Hän joi maidon ja virkkoi: Hyvää oli!» Tästäpä tyttö vasta riemastui!
— Hyvä, Ivan, hyvä! — sanoi hän hypähtäen seisoalleen, taputti käsiään ja juoksi pois.
Siitä lähtien hän toi joka päivä salaa Žilinille maitoa. Ja kun tatarit tekivät vuohenmaidosta juustoja, joita kuivatettiin katolla, kiidätti hän niitäkin varkain Žilinille. Kerran isäntä tappoi pässin, ja tyttö toi hihassaan viipaleen lampaan paistia vangille heittäen sen ovesta ja juosten heti tiehensä.
Sattui kerran kauhea ukonilma; vettä satoi tunnin ajan kuin saavista kaataen. Purot pursuivat sameina. Mistä ennen pääsi kahlaamalla, siinä oli nyt vettä kolmen arssinan syvyydeltä ja virta käänteli kiviä. Kaikkialla virtasi puroja, ja vuorilla kävi veden pauhu. Sadekuuron mentyä ohi virtasi ojia kylän joka haaralla. Žilin pyysi isännältä veitsen, teki telan sivulaudat ja niiden väliin veisti rattaan. Rattaan kummallekin puolelle hän kiinnitti nuken.
Tyttöset toivat hänelle tilkkuja, ja hän vaatetti niillä nuket; toisesta teki tytön, toisen puki pojaksi. Sitten hän kiinnitti vehkeet telaan ja asetti puroon. Ratas alkoi pyöriä ja nuket hypähdellä.