Etumaisena oli mulla, hänen takanaan kolme turbaanipäistä ukkoa ja näiden takana vielä muita tatareja. Kaikki istuivat äänettöminä, päät painuneina rinnalle. He olivat kauan ääneti.
Vihdoin mulla kohotti katseensa ja lausui:
— Allah! — Hän sanoi vain tämän ainoan sanan, ja kaikki painoivat jälleen päänsä ja olivat kauan vaiti istuen liikkumatta.
Mulla kohotti taas päänsä:
— Allah! — ja kaikki toistivat:— Allah! — vaieten jälleen. Kuollut makasi nurmella liikkumattomana, ja toverit kyyköttivät ympärillä. Kukaan ei hievahdakaan. Tuulenhenki ainoastaan hiukan leyhytteli plataanin lehtiä. Sitten mulla luki rukouksen; kaikki nousivat ylös, nostivat kuolleen ja kantoivat käsillään haudan reunalle. Hauta ei ollut tavallinen, se oli kaivettu kellarin tapaisesti törmään. Miehet tarttuivat kuollutta sääriin ja kainaloihin, laskivat hiljalleen hautaan istuvaan asentoon ja asettivat kädet vatsalle.
Nogaijilainen toi sylyksen vihreitä kaisloja. Näillä täytettiin hauta, se luotiin kiireesti umpeen, kumpu tasoitettiin ja pään puolelle pystytettiin kivi. Sitten maa tallattiin, ja kaikki istuutuivat taas vierekkäin haudan ääreen ja olivat kauan ääneti.
— Allah! Allah! Allah! — Saattajat huokasivat ja nousivat.
Punapartainen tatari jakeli ukoille rahaa, hypähti ylös ja sivallettuaan kolme kertaa piiskalla otsaansa lähti kotiinsa.
Seuraavana aamuna Žilin näki punaparran taluttavan tammaa kylän taakse ja kolmen muun tatarin kulkevan hänen perässään. Tultuaan kylän taakse punaparta heitti takin yltään, kääri paidanhihansa ylös — käsivarret olivat vankat — veti tikarinsa vyöltään ja hioi sitä kovasimeen. — Tatarit tempoivat tamman päätä taaksepäin, punaparta astui luokse ja viilsi eläimeltä kurkun poikki, kaatoi tamman pitkälleen ja alkoi nylkeä elukkaa tunkemalla nyrkkinsä nahan alle. Tuli akkoja ja tyttöjä suolia ja sisälmyksiä puhdistamaan. Miehet paloittelivat sitten hevosen kappaleiksi ja laahasivat tupaan. Ja koko kylän väki saapui punaparran taloon vainajan muistoa viettämään.
Kolme päivää syötiin sitten tamman lihaa, juotiin tatarilaisolutta ja vietettiin vainajan muistoa. Kaikki tatarit olivat kotosalla. Neljäntenä päivänä Žilin näki päivällisen tienoissa miesten hommaavan lähtöä jonnekin. Talutettiin hevosia pihalle, varustauduttiin. Kymmenkunta miestä lähti matkalle, punaparta heidän mukanaan. Ainoastaan Abdul jäi kotiin. Yöt olivat vielä pimeät, uusi kuu oli vastikään syntynyt.