"Jalo Arrius, lasket leikkiä", sanoi Judah vapisevin huulin.
"En, jumalain nimessä, en."
"Niinpä minä ilolla vastaan. Ennen kaikkea täyttäisin velvollisuuteni.
Levähtämättä koettaisin saattaa äitini ja sisareni takaisin kotiin.
Joka päivän ja joka hetken uhraisin heidän hyväkseen. Palvelisin heitä,
uskollisesti kuin orja. He ovat kadottaneet paljon, mutta isäini
Jumalan avulla minä hankkisin vielä enemmän heille sijaan."
Tämä vastaus oli roomalaiselle odottamaton. Hetkisen aikaan hän ei tiennyt mitä sanoa.
"Minä vetoan itsetuntoosi", hän viimein sanoi. "Jospa äitisi ja sisaresi ovat kuolleet taikka heitä ei löydy, mitä sitte tekisit?"
Ben-Hur kalpeni ja katsoi ulos merelle. Hän nähtävästi taisteli ankaraa sieluntaistelua. Sittekun hän oli tyyntynyt, hän kääntyi tribuniin päin.
"Minkäkö ammatin valitsisin?"
"Niin."
"Tribuni, minä vastaan rehellisesti. Tuon kauhean päivän edellisenä yönä, josta puhuin, sain äidiltäni luvan ruveta soturiksi. Sama halu minulla yhä vielä on, ja koko maailmassa on sillä alalla yksi ainoa koulu, johon tahtoisin päästä."
"Miekkailukouluko!" huudahti Arrius.