"Niin, torven ääni, jonka äsken kuulit, oli merkki kilpailijoille."
"Hyvä ystävä", sanoi Ben-Hur avomielisesti, "minä tunnustan olevani tietämätön täkäläisistä oloista ja olisin sen tähden iloinen, jos sinä rupeisit saattelijakseni."
"Varsin mielelläni. Hiljaa! kuulehan! eikö kuulu vaunujen jyminää? Ne ajavat nyt radalle."
Ben-Hur kuunteli hetkisen ja jatkoi sitte tuttavuuden tekoa laskemalla kätensä miehen käsivarrelle, sanoen: "Minä olen duumviri Arriuksen poika, entä sinä?"
"Nimeni on Malluk, olen kauppiaana Antiokiassa."
"No niin, hyvä Malluk, torven ääni, pyöräin räminä ja huvituksen toivo viehättävät minua. Minä hiukan tajuan niitä urheiluja. En ole tuntematon Rooman kilpakentillä. Lähtekäämme katsomaan kilpa-ajoa."
Malluk vitkasteli lausua pikaista kysymystä:
"Olihan duumviri roomalainen, mitenkä sitte hänen poikansa on juutalaisessa puvussa?"
"Jalo Arrius oli kasvatus-isäni", vastasi Ben-Hur.
"Ah, kyllä ymmärrän, pyydän anteeksi uteliaisuuttani."