"Denareja, denareja vain; kuskeillehan ja teurastajille nuo summat soveltuvat!" sanoi Messala halveksivasti hymyillen. "No, juopuneen Semelen nimessä, mitenkä onkaan Rooman asiat, koska Caesarin kaltainen mies valvoskelee yöt päätänsä odotellen, että onnen potkaus toisi hänelle yhden mitättömän denarin."
Drususten jälkeläinen punastui tukan rajaan asti, mutta hänen kumppaninsa pauhullaan sotkivat vastauksen, tunkeutuessaan pöydän luo huudellen: "Messala! Messala!"
"Miehet Tiberin rannoilta", jatkoi Messala, temmaten kuutiopikarin erään seisojan kädestä, "kuka on jumalain suurin suosikki? Roomalainen! Kuka säätää lakia kansoille? Roomalainen! Kuka se miekan oikeudella vallitsee maailmaa?"
Miehet pian innostuivat eivätkä jättäneet hänelle enää aikaa itse vastata.
"Roomalainen, roomalainen!" he huusivat yhteen suuhun.
"Mutta … mutta" — hän vitkasteli, herättääkseen uteliaisuutta, "onpa kuitenkin yksi parempi kuin paras Roomassa."
Hän pudisti ylimyspäätänsä ja oli vaiti, ikään kuin tahtoen loukata heitä pilallansa.
"Kuuletteko?" hän kysyi. "On yksi, joka on parempi kuin paras Roomassa."
"Ka, Herkules!" muuan virkahti.
"Bakkus!" huusi joku ivailija.