"Sinä saat apua, vaimo parka", hän sanoi, "minä lähetän sinulle ruokaa ja juomaa."
"Jalo roomalainen, lähetä meille myöskin vaatteita ja vettä!"
"Saat, mitä toivot."
"Jumala on hyvä!" nyyhkytti leski kiitollisesti, "hänen rauhansa olkoon sinulle!"
"Nyt", sanoi vielä tribuni, "minä en saa enää nähdä sinua toista kertaa. Tee itsesi valmiiksi; minä annan viedä sinut tänä iltana linnan portille ja päästää vapaaksi. Tiedäthän lain. Jää hyvästi!"
Hän puhui muutamia sanoja miehille ja poistui. Vähän ajan perästä saapui orjia koppiin, tuoden kylpyammeen, vettä, pyyheliinoja ja vaatteita sekä tarjottimella leipää ja lihaa. Pantuaan ne kaikki niin lähelle, että vangit ulettuivat saamaan niitä käsiinsä, he kauhuissaan juoksivat pois.
Noin keskellä ensimmäistä vartiota vietiin äiti tyttärineen linnan portille ja laskettiin ulos kadulle. Sillä tavalla roomalainen pääsi heistä, ja he olivat jälleen vapaina isäinsä kaupungissa. Heidän yllänsä välkkyivät tähdet kuten ennen muinoinkin. Äiti ja tytär katselivat niitä ja kysyivät toinen toiseltaan:
"Mikä on nyt meidän kohtalomme? Mihinkähän nyt lähdemmekään?"
III LUKU.
Vanha koti.